Suomen arvokkaimpiin asioihin sekä omien kansalaisten että tänne saapuvien vieraiden silmissä kuuluu luonto. Verrattuna lukuisiin muihin maihin sen tila on säilynyt täällä parempana ja puhtaampana.
Auringonpaisteisten järvimaisemakuvien ja tykkyluminäkymien takana etenee kuitenkin karu kehitys. Perjantaina julkaistu raportti Suomen eliölajien tilanteesta kertoo, että luontomme köyhtyminen jatkuu.
Raportissa arvioiduista yli 22 000 lajista melkein joka kahdeksas kuuluu uhanalaisiin. Näiden osuus on edellisen, vuonna 2010 tehdyn raportin jälkeen kasvanut ja erityisen selvästi verrattuna vuoden 2000 tilanteeseen.
Siksi raportin pääviesti on yksiselitteisen huolestuttava.
Raportin pohjoissuomalaisittain pysäyttävin uutinen liittyy lintuun nimeltä kultasirkku. Sitä tultiin aiemmin kaukaakin kuuntelemaan ja katsomaan Liminganlahdelle.
Viimeisen kerran lajista tehtiin Perämeren rannoilla havainto vuonna 2003. Viimeisen kerran lajin kaihoisa vihellys kuultiin Suomessa vuonna 2007. Nyt raportissa on tehty väistämätön päätelmä: laji on Suomesta hävinnyt.
Kultasirkku ei hävinnyt täältä ensisijaisesti kotimaisten syiden takia. Sille kohtalokasta on ollut massapyynti ruoaksi Kiinassa.
Lukuisten lajien taantumisen syyt ovat Suomessa kuitenkin kotimaisia. Monien lintulaudoiltakin tuntema hömötiainen on vähentynyt jopa puoleen lyhyessä ajassa.
Lintu luokitellaan nyt erittäin uhanalaiseksi. Kannan romahduksen syynä tutkijat pitävät metsien tehohakkuita.
Suomen eliölajeista eniten uhanalaisia on lintujen ja sammalten joukossa. Uhanalaisten lajien osuus on suuri myös esimerkiksi putkilokasveissa ja perhosissa.
Tämänkertainenkin raportti kertoo onneksi myös rohkaisevia uutisia. Suomessa sukupuuton partaalla 1970-luvulla käyneen merikotkan kanta on nyt elinvoimainen. Samaan turvatumpaan joukkoon on kavunnut myös esimerkiksi ilves.
Merkittävä osa eliölajiston muutoksista johtuu niiden elinympäristöissä tapahtuneista asioista. Nimenomaan metsien muutokset vaikuttavat laajimmin. Siksi niillä tavoilla, joilla metsiä käytetään ja uudistetaan, on ratkaiseva merkitys monen lajin tulevaisuudelle.
Aivan helppojen yhtälöiden kanssa ei olla tekemisissä. Esimerkiksi maatalouden muutokset kohti suurempia yksiköitä ja tehokkaampaa tuotantoa ovat hävittäneet perinteisiä maatalousympäristöjä ja samalla näiden ympäristöjen lajeja. Onko maataloudessa ajateltavissa paluuta entiseen, mikä voisi olla monen eliölajin pelastus? Tuskin.
Raportin tekijät kuitenkin uskovat, että uhattujen lajien pelastamiseksi on tehtävissä paljon. Pelkät suojelualueet eivät riitä, vaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on otettava huomioon kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä. Keskeistä on, löytyykö tähän poliittisten päättäjien tahtoa.
Ja kuten tapaus kultasirkku kertoo, uhanalaisen luonnon suojelu vaatii myös kansainvälisiä ponnistuksia.