Pitääkö lusikkauistimen kiiltää kuin peili vain tyydyttääkö saalistettavaa himmeä pinta? Vaikka koulukuntia on ainakin kaksi, torniolaisille isälle ja pojalle, Jorma ja Pauli Smedsille, se ei ole pohdinnan paikka. Kun hopea- ja kultaseppä päästävät käsistään vieheen, kala voi ihastella kuvajaistaan kuparinkin kyljestä.
Uistinten valmistus on Smedsien "sukuvika". Jorma Smedsin isoisä Janne teki sepäntöitä ja messinkivaluja. Taivutteli myös metallisia lappuja Ahdin valtakunnan kansalaisten kiusaksi.
Maanmaineen Smedsin uistimille loihti Jannen poika Pauli J. Jorma Smedsin isä. Tullimiehen työnsä ohessa hän kehitteli yli puolen vuosisadan aikana liki 30 uistinmallia, joilla on vedelty kaloja etelästä pohjoiseen ja napsittu jos jonkinlaisia mestaruuksia.
Kun Pauli J. Smeds kolmisen vuotta sitten kuoli, Smedsin lappujen tehoon vannovien keskuuteen levisi pieni paniikki. Lopun aikoja ennakoineessa hamstrausvimmassa viimeisistä kaupan olleista smedsiläisistä maksettiin jopa 160 euroa.
Uistinten valmistukseen tulikin välipää ja ottietäisyyden päässä saalista tarkkaili myös muuan suuri vieheiden valmistaja.
"Pauli kuitenkin sanoi, ettei päästetä vieraille", Jorma Smeds kertaa.
Isä ja poika ostivatkin perikunnalta mallit, työkalut ja oikeudet valmistuksen jatkamiseen.
Jorma Smeds on ammatiltaan hopeaseppä. Hän valmistaa muun muassa koruja ja vanhan mallin mukaista tornionlaaksolaista hopeaa takomalla eli samalla menetelmällä, kuin ensimmäinen tunnettu torniolainen hopeaseppä Nils Michaelsson 1600-luvun puolivälissä.
Poika Pauli on kultaseppä. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut Euroopan nuorten kultaseppien taitomestaruuskilpailut. MM-kilpailussa hän oli viides neljän aasialaisen jälkeen.
Valkokultasormuksesta uistimen hiontaan
Korujen tekemistä ja hopeaesineiden taontaa pidetään herkän ja luovan mielen ilmentyminä. Uistimesta puhuttaessa ydinsana on ahneus. Pitää tyydyttää kalamiehen ahneus saaliin perään ja herättää kalan ahneus haukata hengiltä ärsyttävä ohikulkija. Missä yhtymäkohdat?
"Ihmeen moni uistimentekijä on ollut kulta- tai hopeaseppä", Jorma Smeds muistuttaa.
Esimerkiksi Tiura-uistimien valmistuksen aloitti torniolainen kultaseppä Peter Käänteinen Kemissä 1881.
Sen jälkeen niitä teki neljä hopea- ja kultaseppää ennen kuin Tiura siirtyi Ouluun Ari Yliollitervon käsiin.
"Hyvin sopii kultasepän sielunelämään. Maanantaiaamu on rentouttava aloittaa uistimenteolla", Pauli Smeds on jo kokenut.
"Kun on istuttanut pieniä timantteja valkokultaiseen sormukseen, välillä on kiva tehdä uistimia."
Smedsin uistimet tehdään edelleen käsityönä ja omatekoisilla perintötyökaluilla. Joitakin työvaiheita on silti virtaviivaistettu. Esimerkiksi siinä missä edesmennyt uistinmestari merkkasi lyijykynällä ja porasi erikseen jokaisen reiän, ne tehdään nyt yhdessä työvaiheessa.
Pauli J Smeds teki uistimiaan yli 80-vuotiaaksi. Siihen verrattuna Jormalla, 53, ja Paulilla, 29, on vielä pitkästi työvuosia.
"Tuskin kukaan käsityöläinen on malttanut jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana", Jorma Smeds sanoo.
"Käsityötä ei ala tekemään kukaan täysipäinen ja niin ollen ei osaa sitten lopettaakaan", Pauli Smeds kuittaa.
