Riitta-Liisa Lassilan Ida-tyttö ja Janne Ahosen Mico-poika saivat maanantaina Suomen joukkueen mitalikahveilla hopeamitalit kaulaansa hyvästä käytöksestä.
Leikkimitali oli enne: Lassila ja Pirjo Manninen saivat oikeat mitalit parisprintistä hyvästä taistelusta.
"Tämä hopea on kultareunainen mitali. Tämä oli meiltä sen verran hieno taistelu", Manninen hymyili.
Taistelu ja draama kulminoitui Mannisen hiihtoon. Ounasvaaralainen oli suurissa vaikeuksissa toisen osuuden nousussa ja mitali näytti liukuvan suomalaisten käsistä.
Lassila nosti hurjalla viimeisellä osuudellaan Suomen jälleen aivan kärjen tuntumaan. Manninen yllätti ja jaksoi iskeä nousuun täydellä sykkeellä. Norjan tykin Marit Björgenin vauhtiin Mannisella ei enää ollut asiaa, mutta Venäjän Alena Sidko joutui antautumaan laskussa ja loppusuoralla.
"Mietin aluksi, miten jaksan palautua viimeiselle osuudelle. Tiesin, että jos pysyn peesissä mäen päälle, menen vauhdilla Sidkon ohi. Minulla oli luistava suksi ja - jos saan itseäni vähän kehua - olen hyvä laskemaan. Oli mukava huomata, että se oli lopulta helppo nakki", Manninen myhäili.
Manninen vilkaisi mäen päällä vielä taaksensa: Italia ja Saksa olivat tarpeeksi kaukana.
"Piti kurkata, vaikka niin ei saisi tehdä. Tiesin siinä vaiheessa, että mitali on varma."
Lassila uskalsi samaan aikaan ennustaa ainakin varman pronssimitalin. Suomen suksihuolto teki perjantaina erinomaista työtä ja suomalaiset laskivat mäkeä alas jatkuvasti kovinta vauhtia.
"Näin, että Pirjo jaksoi mäen päälle kolmantena. Pirjoa ei laskuosuudella tai loppusuoralla helposti voiteta", Lassila kehui.
Manninen oli kahdella ensimmäisellä osuudellaan koko joukon hitain. Viimeisen kierroksen taistelusta kertoo se, että Manninen oli ankkuriosuuden toiseksi nopein. Muiden vauhti putosi, Manninen jaksoi.
Lassila kellotti kaksi kertaa osuutensa kovimman ajan.
Toisiaan
täydentäviä
Uusi keino on parempi kuin pussillinen vanhoja. Jos mitaleita ei saa vanhoista perinteisistä lajeista, on ne sama ottaa uusista tulokkaista.
Lassila ja Manninen hiihtivät MM-kisoissa ensimmäisen yhteisen parisprinttinsä. Lassilalle joukkuelaji on jopa vaikeampi kuin henkilökohtainen kilpaileminen.
"Olen jännittänyt enemmän näitä parikilpailuja. Itseensä voi aina luottaa, mutta toisesta ei voi koskaan tietää. Kilpailussa voi tulla esimerkiksi vaihdon aikana vaikeuksia", Lassila kertoi.
Lassila katsoi videotaululta Mannisen kamppailua myös oman huilivuoronsa aikana.
"Meillä oli hyvä osuusjako ja täydensimme hyvä toisiamme", haukiputaalainen kuvasi.
Kaksikko täydentää toisiaan mainiosti myös ladun ulkopuolella. Pohjoisen tyttöjen ajatusmaailma on hyvin samanlainen.
"Juttumme sopivat hyvin yhteen ja pystymme puhumaan rehellisesti. Kun epäonnistuin 10 kilometrillä, huomautti Riitta-Liisa, että hiihtoni oli ihan peestä", Manninen nauroi.
"Ja kisapastori sanoi, että noin ei saa puhua", Lassila jatkoi samaan hengenvetoon.
Kuin henkilökohtainen maailmanmestaruus
Lassila ei vielä reilu kuukausi sitten edes ajatellut olevansa MM-parisprintissä mukana.
"Hirveän vaikea löytää näin nopeasti mitään adjektiiveja. Mahtava taistelu ja vielä hyvän kaverin kanssa. Tämä on ensimmäinen MM-mitalini, joten oikea tunne on vasta tulossa."
Manninen puolestaan on ollut kovan onnen hiihtäjä viestimitalien suhteen. 23-vuotias Manninen on menettänyt jo kaksi mitalia muiden hiihtäjien dopingkäryjen vuoksi. Nyt Lassila ja Manninen pystyivät vitsailemaan, kun rovaniemeläinen joutui dopingtestiin.
"No, jos suklaasta voi kärähtää, niin sitten", Manninen naurahti.
Mannisen uran ensimmäisessä viestimitalissa oli ylimääräinen lataus.
"Tätä voi verrata henkilökohtaiseen maailmanmestaruuteen, jonka voitin Lahdessa. Koska nämä kisat eivät ole muuten menneet nappiin, nostaa se onnellisuuden tunnetta."
