Seurasin 2018 Kultaranta-keskustelujen kolmatta osuutta ”Talous ja ympäristö – kohti yhteistä hyvinvointia?” Sen kokoonkutsuja oli presidenttimme Sauli Niinistö.
Hänellä on tahto kuulla erilaisia mielipiteitä ja myös aito halu yrittää ymmärtää kuulemiensa ajatusten taustat ja lähtökohdat riippumatta mahdollisista mielipide-eroista kuultavansa kanssa. Se on todellista ja arvostettavaa kansalais- ja valtiomiestaitoa. Sitä hän on osoittanut heti eduskuntauransa alusta lähtien.
Ilokseni totesin, että suomalaiset yhteisten asioiden hoitajat ovat sangen hyviä keskustelijoita silloin, kun asiat ovat tarpeeksi suuria ja ongelmat todella halutaan nähdä yhteisiksi.
Keskustelun tuloksena syntyi ilmasto-ongelman toimenpidearsenaali, jonka sisällön maallikkokin saattoi ymmärtää ja myös kokea sellaiseksi, jonka keskustelijat yhdessä yleisön kanssa laativat.
Tätä toimenpidelistaa on Suomella mahdollisuus päästä toteuttamaan tulevana puheenjohtajakautenaan. Hienoa, että aikaansaatu lista on yhteistyön tulos.
Keskusteluun osallistui henkilöitä, jotka ovat tai ovat olleet eduskunnan tai hallituksen jäseninä. Monet kansanedustajat eivät eduskunnassa käyttämissään puheenvuoroissa juuri keskustelutaitoa viljele. Monien puheenvuorojen tavoite on mahdollisimman syyttävästi ilmaista puhujan olevan täysin eri mieltä kuin kulloisenkin oppositio–hallitus-asetelman luoma vastapuoli.
Ehkä kuvitellaan, että kansa ei yksinkertaisuudessaan näe sitä sanallista teatteripeliä, jota liian monet edustajat harrastavat lähestyvien vaalien paineessa. Vaalien jälkeen sitten valitellaan kansalaisten huonoa vaali-intoa.
Kannattaisikohan työskentelytavan laatua eduskunnassa kehitellä? On mielenkiintoista, että tämä maa on hyvän demokraattisen hallintojärjestelmänsä avulla menestynyt hyvin, ajoittain loistavasti. Siitä saamme kansana olla ylpeitä ja onnellisia.
Osa onnistumisesta kuuluu tietysti myös yli sata vuotta toimineille valtiollisille ja kunnallisille hallintoelimillemme, jotka koostuvat luottamushenkilöistä ja virkakunnasta.
Sitä kannattaisi ehkä miettiä, millaisten ihmisten kesken ja miten toimien parhaat ja merkittävimmät tulokset ovat eduskunnassa syntyneet. Historiasta voisi oppia. Toiminnan laatumittarina eivät ainakaan jatkuvasti laskevat äänestysprosentit kerro hyvää. Myös kansalaisten luottamus valitsemiinsa edustajiin näyttää mediatietojen mukaan ajoittain pahastikin horjuvan.
Sanotaan, että kansa saa ansaitsemansa vallanpitäjät. Meidän kansalaisten valta toteutuu parhaiten, kun valitsemme yhteisten asioittemme hoitajiksi rehellisiä, yhteistyökykyisiä, yhteistyöhaluisia, osaavia, lahjakkaita ja vastuunsa ymmärtäviä edustajia. Suunsoitto ja keplottelu eivät ole hyvän laadun tunnuksia. Puoluepoliittinen näkemys ei ole äänestäjän valitessa edustajaansa merkittävin valintakriteeri. Tärkeintä on valitun ehdokkaan viisaus ja aito tahto huolehtia oikeudenmukaisesti kaikista kansalaisista, ei vain oman kuppikunnan jäsenistä.
Veikko Hulkko
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.