Presidentti Sauli Niinistö lupasi pian virkaanastumisensa jälkeen harkita Ruotsin mallin mukaisesti kutsua koolle erityisen seminaarin pohtimaan ulkopoliittisia kysymyksiä.
Tuo lupaus lunastetaan tänään ja huomenna, jolloin noin sata suomalaista ulkopolitiikan harrastajaa kokoontuu Naantalin Kultarantaan. Keskustelijoina on tutkijoita, poliitikkoja, virkamiehiä ja median edustajia.
Kaikki keskustelut eivät ole avoimia yleisölle. Presidentinkanslian toiveena on ollut, että Kultarannassa puhuttaisiin suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta. Se taas ei onnistu ilman riittävää luottamuksellisuutta.
Tuottavatko Kultaranta-keskustelut jotakin konkreettista ulkopolitiikan saralla, se nähdään viimeistään maanantai-illan yhteenvedoissa.
Idea keskusteluista on kuitenkin kannatettava. Muuttuvassa maailmassa pikkuisen Suomen on kyettävä asemoimaan itsensä siten, että sen turvallisuus ja hyvinvointi ovat kaikissa oloissa turvatut. Periaatteessa tavoitteet ovat olleet aina samoja, keinot ja ulkopolitiikan painopisteet vain ovat vaihdelleet.
Heti sotien jälkeen tärkeintä oli torjua itäisen suurvallan vaikuttamisyritykset ja suoranainen painostaminen.
Kylmän sodan loppumisen ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ulkopoliittisen agendan kärkeen kohosi Länsi-Euroopan integraatioon reagointi, ja kun EU-asiat nopeasti muuttuivat pääministerin kansliasta johdetuksi sisäpolitiikaksi, ulkopolitiikan kärjeksi haettiin globalisaatio, jonka sisältö oli epämääräinen.
Kultaranta-keskusteluille on tilaus olemassa. Kansallinen intressi vaatii vähintäänkin kirkastamista. Eikä vähiten sen vuoksi, että suomalaisten leipä on, laulun sanoin, edelleen pieninä murusina maailmalla.