Oulu "Onhan se hyvä, että saadaan kultajuhlat kotikaupunkiin. Pallolla tavataan pelin jälkeen", tuumasi Ari Hellgren hieman ennen kuin summeri soi voittoa TPS:lle.
Kärppien vuoden 1981 SM-kultaa voittaneen joukkueen maalivahti toteaa, että mestaruus on oululaisjoukkueella lähempänä nyt kuin koskaan tällä välillä. Materiaalia on riittänyt tasaisesti jokaiseen ketjuun.
"Muiden joukkueen jäsenten kesken ollaan kyllä vitsailtu, että olisi hyvä jos TPS voittaisi, sillä yhteen kaupunkiin ei mahdu uusia mestareita. Mutta kyllähän niitä olisi jo aika näille korkeuksille saada."
Hellgren huomauttaa, että vaikka perjantain peli toi murskatappion, sunnuntaina aloitetaan puhtaalta pöydältä uuden keskittymisen jälkeen. Tappiomaalien määrällä ei ole merkitystä, sillä häviäjän kannalta 1-0 lopputulos voi olla henkisesti raskaampi kuin 10-0. Kun taululla on selkeät luvut, ajatukset voi siirtää jo tulevaan.
"Yleisön kannustuksella on todella suuri rooli. Se tuo peliin kipinän ja on parhaimmillaan se seitsemäs kenttäpelaaja", Hellgren tähdentää.
Ylivoimapeli taas sujuu välillä loistavasti mutta takkuaa yhtä usein, siihen tulisi saada tasaisuutta. Muuten Hellgren periaatteessa kannattaa Kari Heikkilän suosimaa ketjujen tasaista peluuttamista, sillä niin peliin saadaan vauhtia.
"Ennen tapana oli peluuttaa paljon kuumia nimiä, mutta jos nyt ykkösketju ei saa pitkällä peliajalla mitään aikaiseksi, katsomosta huudellaan nuorten perään. Mikään vaihtoehto ei ole varma, ja parhaimmillaan katsomossa on tuhansia, jotka tietävät paremmin", Hellgren toteaa.
"Hän oli vielä vetreässä kunnossa. Kuulin tosin, että jos hän menee jäihin, jonkun täytyy tulla nostamaan mies ylös, koska omat voimat eivät enää siihen riitä", maalivahti hymyilee.
Aiheesta päästään mukavasti maan kuuluisimpaan polveen, siihen Niklas Bäckströmin vasempaan. Hellgrenin ajoista maalivahdin painopiste on siirtynyt alemmas, lähes mahdottomiin asentoihin taipuvat jalat joutuvat polven kohdalta koetukselle.
"Toisaalta siinä viime sunnuntain keskeytyksessä oli kyse myös psyykestä. Ruotsalaisen Reksa sanoi jälkeenpäin, että polven vamma oli tuntunut pahemmalta kuin se oli loppujen lopuksi ollut."
Psykologiaa tai ei, maalivahdin paineet ovat erilaiset kuin kenttäpelaajan. Virheet näkyvät tulostaululla heti, hyökkääjän tai puolustajan vikatikkiä ei välttämättä edes huomata katsomon puolella.
"Maalivahdeistahan sanotaan, että he ovat luonteeltaan erikoisia ja oman tiensä kulkijoita. Ja rauhallisuus on säilytettävä. Muistankin, kun pukuhuoneessa istuimme Tuohimaan Juhan kanssa vieretysten kahdeksisen vuotta, hän tapasi joskus kysyä, että olenko vielä hereillä", Hellgren hymyilee.
Arja-rouva kuvailee miehensä luonnetta tyypillisen hämäläiseksi, mutta huomauttaa tämän saaneen uransa aikana kuitenkin yhden jäähyn. Se tuli, kun maalivahti potkaisi kimmastuksissaan kiekon katsomoon.
"Tuplat ovat täysin ukin tyttöjä", Arja-mummi nauraa Riina-tädin hymyillessä vieressä.
Eikä Arja Hellgren narraa. Tytöt nimittäin näkevät unia ukista, aikovat hänen kanssaan isoina naimisiin ja meinailevat itsekin ryhtyä ukeiksi. Luistimia suunnitellaan ensi kesäksi, ja opettajaksi toivotaan tietysti ukkia.
Ukki seuraa edelleen kiekkoa keskiverto-oululaista ahkerammin. Kauden aikana Ari Hellgrenin voi nähdä kotikatsomossa pitkälti toistakymmentä kertaa ja television ääressä ollaan silloin, kun siellä pelaa Kärpät. Urheilusivutkin ovat ahkerassa käytössä.
Kiekkoilu ei ole kuitenkaan imaissut koko perhettä. Riina seuraa pelejä toiseksi eniten, mutta ei hänkään tavattoman ahkerasti. Arja Hellgren kävi katsomassa Raksilassa torstain pelin, mutta ei ollut ennen sitä istunut katsomossa 20 vuoteen.
"Nyt erät tuntuvat menevän paljon nopeammin kuin silloin, kun itse jännitin Arin puolesta katsomossa kynsiäni pureskellen."