Ivalojoen latvoilla Sotajoella ja sen lukuisten sivupurojen varsilla ahertaa noin 400 valtauksella lapio- ja vaskoolipuuhissa parhaimmillaan toista tuhatta kullankaivajaa. Kun lukuun lasketaan valtausten omistajien ja heidän vieraidensa lisäksi muut turistit, kalastajat ja retkeilijät, alueella on vilkkaimpina aikoina väkeä tuhansittain.
Vuosikymmeniä kullankaivajat joutuivat olemaan valtauksillaan täysin oman ruokahuollon varassa, kunnes yksitoista vuotta sitten puolankalainen Muikun perhe avasi Kutturan tien varressa Sotajoella kioskin. Viitisen vuotta sitten hän laajensi sen pieneksi keloravintolaksi.
Kutturan Kulta-kahvila sijaitsee Saariselän eteläpuolella 16 kilometrin päässä nelostieltä länteen.
"Kahvila on toista kesää ollut meidän omistuksessa, kun Muikun Anneli halusi jäädä näistä hommista eläkkeelle", Saariselällä asuva Lyyli Huhtamella kertoo.
Kahvilan omistaa hänen poikansa Marko Tiainen, jolla on Saariselällä monipuolista yritystoimintaa ruoka- ja pitopalvelua sekä leipomoa myöten.
Jos on purojen varrella möyrivä asiakaskunta värikästä, erikoinen on Kulta-kahvilakin. Siellä käypää valuuttaa on myös kulta.
"Yhdellä kultagrammalla voi maksaa kymmenen euron ostokset", Huhtamella kertoo.
Euro on kultakahvilassakin yleisin valuutta, kun asiakas maksaa ruokaostoksensa, kahvinsa, oluensa, siiderinsä, kalastuslupansa tai matkamuistonsa.
Keskellä erämaata sijaitsevassa kahvilassa on joka päivä tarjolla myös lounas.
"Keittolounas tehdään poronlihasta, jauhelihasta, lohesta tai vaikkapa kaalista. Tänään meillä on keitossa tammukkaa", Huhtamella kertoo.
Ensimmäiset lounasasiakkaat kansoittavat kahvilan pöydät jo aamupäivällä. Varsinaista sesonkia pukkaa iltapäivällä kahden jälkeen, jolloin kahvilasta on noudettavissa myös päivän posti.
"Kultaporukan lisäksi kahvilassa poikkeavat turistit, joita Kutturan tielle houkuttelee nelostien varressa oleva melko näyttävä mainos", kahvilan emäntä kertoo.
Lyyli Huhtamellan aamu alkaa varhain Saariselällä, missä hän leipoo pullat ja leivät. Sieltä hän ajaa kioskille aamuvuoroon ja valmistaa asiakkaille lounaan. Marko Tiainen tulee myöhemmin tekemään iltavuoron.
Kioski- ja kahvilasortimentin lisäksi tarjolla on kirjallisuutta.
Yhdelle pöydälle on levitelty runsaasti kultaan ja Lappiin liittyviä kirjoja.
Seinähyllyyn Huhtamella on tuonut kirjoja, jotka ovat kultaväen lainattavissa. Kultapuronen kirjastoasiakkaat tuovat sinne myös omia kirjojaan.
Kerran viikossa kahvilassa järjestetään lauluilta. Huhtamellan mielestä kultamiehet ja -naiset ovat hyviä laulajia, mutta sellainen hän on itsekin.
Asiakkaitaan Lyyli Huhtamella kehuu mukaviksi lomalaisiksi, joista Lappi ja kultapurot ovat karistaneet turhan tärkeyden pois.
"Monet ovat kulkeneet valtauksillaan vuosia, vuosikymmeniäkin, mutta aina joukkoon tulee myös uusia", hän kertoo.
Ansiomielessä purojen varsilla ei konekaivajia lukuun ottamatta monikaan kesiään vietä. Viehätyksen tuo eläminen luonnon keskellä, soramassojen kaivaminen ja tietenkin kullan löytäminen.