Kallion päällä on hieman ruostetta ja vaaleita kvartsijuonia. Ne eivät jää huomaamatta Kari Ahlholmilta.
Nivalalainen kiviharrastaja hyppää ojan yli kepeästi ja napauttaa terävästi juonikasta kalliota. Otteet ovat kokeneen konkarin. Tämä mies ei kompastu hakkuun tai vasaraan metalleja etsiessään.
Sen sijaan suuriin elämyksiin hän törmää usein. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on saanut 30 vuoden aikana kivimieheltä jo noin 1 500 näytettä, joista yli 90 prosenttia on analysoitu. Löydökset ovat olleet huikeita.
Kirkkaimpina helminä Ahlholmin löydösketjussa ovat Haapaveden Vesiperän kultapitoinen kalliopaljastuma vuonna 1984 ja Himangan Hirsikankaan kultaviitteet vuonna 2003.
Molemmilla paikkakunnilla eletään nyt kultakuumetta, kun lisätutkimusten perusteella on väläytelty kaivosten mahdollisuutta. "Päämääräni ja haaveeni ovat olleet, että löytyisi sellaisia näytteitä, jotka johtaisivat kaivoksen perustamiseen", Ahlholm tuumaa.
Kivet veivät täysin mukanaan
Päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen metsässä kulkeva malminetsijä sai keskiviikkona löydöksistään GTK:n erikoispalkinnon: 5 000 euroa ja kultaisen vasaran.
GTK:n Outokummussa jakamat palkinnot eivät olleet ensimmäiset laatuaan. Esimerkiksi vuoden 2003 kultalöydöstään Ahlholm sai myös 5 000 euroa.
Ahlholm hullaantui kiviin nuorena, kun naapurinmies ja isä tonkivat kanavanvarsia. Kivijuttuja hän sai kuunnella kotona jatkuvasti.
"Muuta mahdollisuutta ei ole ollut kuin ruveta katselemaan kiviä. Nyt siihen ei tahdo riittää millään tarpeeksi aikaa, kun työt häiritsevät pahasti", postissa työskentelevä nivalalainen virnistää.
Aina kun vapaa-aikaa liikenee, Ahlholm hyppää autoon ja lähtee ajamaan kohti erilaisista kartoista katsomiaan kalliopaikkoja. Etsintäsäde on noin sata kilometriä kotoa.
"Kotona pitää olla yötä. Sen kauemmas en lähde", kivimies toteaa ja vaimo nyökkää vieressä hyväksyvästi.
"Koko ajan katselen ympärilleni sillä silmällä, että näkyykö viitteitä metalleista. Lomat järjestelen parhaisiin etsimisaikoihin ja kesällä ei ole montakaan päivää, ettenkö olisi metsässä."
"Ryhdyn etsimään jo kestohangilla; monet kerrat olen lumikengillä lompsinut. Silloin voi tutkia isoja kiviä ja kallionnokkia. Syksyllä jatkan niin myöhään kuin mahdollista. Viime vuonna etsin vielä vuoden viimeisenä päivänä."
Kun lupaavia kiviä löytyy, olo on kuin lapsella joulupukkia odottaessa. "Onhan se aikamoinen elämys, kun esimerkiksi arseenikiisua löytyy, vaikka eihän se vielä takaa, että löytyy myös kultaa."
Oppia kirjoista ja kavereilta
Hyvän viitteen arseenikiisusta saa. "Silloin on saumat löytää kultaa", Ahlholm valaisee.
Kokenut kiviharrastaja tietää muutkin kikat kullan löytämiseksi. "Jonkin verran pitää lukea näistä asioista ja kokemuksia vaihdetaan toisten harrastajien kanssa."
Kun on aika lähteä kirjojen ja karttojen ääreltä maastoon, ei Ahlholm juuri kavereita seurakseen kaipaa.
"Olen sen verran erakkoluonne, että kuljen pääasiassa yksin. Joskus on vaimo mukana, jos poimitaan samalla puolukoita."
Suunnistusta harrastavalla miehellä pysyy kunto hyvänä malmia etsimällä. "Ei tarvitse paljon erikseen harjoitella. Tässä tulee niin paljon vaellettua", Ahlholm tokaisee.