Kulotuksella tapahtuvasta metsien ennallistamisesta on saatu hyviä tuloksia Olvassuon Natura-alueella Utajärvellä.
Metsähallitus poltti kesällä 2003 Pyrstönkoskenkankaalla 16 hehtaaria nuorta mäntymetsää, jonne etsiytyi myöhemmin useita palanutta puuta hyödyntäviä kovakuoriaislajeja.
Seurannoissa on löydetty yhdeksän lajia, muun muassa uhanalaiset pohjan- ja reunustyppyjäärä ja tylppäkilpukkainen sekä silmälläpidettävät kulosirkeinen ja palojahkiainen.
Suojelubiologi Markku Lehtelän mukaan polttoalueille saapuvan vaateliaan lajiston saapuminen saattaa kestää jopa kymmenen vuotta, minkä vuoksi seurantaa yhä jatketaan.
Olvassuon Natura-alueelle laaditun palojatkumosuunnitelman mukaan vuoteen 2053 mennessä alueella poltetaan kaikkiaan kahdeksan kohdetta.
Kokonaisuuteen kuuluu myös kohteita lähellä olevalta Niittysuon-Siiransuon Natura-alueelta.
"Metsäpaloista riippuvaisten lajien säilymisen kannalta palojen jatkuvuus on välttämätöntä, eikä niiden aikaväli saisi olla alueellisella tasolla viittä vuotta enempää", Lehtelä selvittää.
Keskiviikkona paloi yhdeksän hehtaaria
Keskiviikkoiltana poltettiin tämän kesän ohjelmassa ollut alue, joka sijaitsee Olvassuon luonnonpuistossa Pudasjärven ja Utajärven rajalla.
Liekit söivät yhdeksän hehtaarin kokoisella alueella pääosin nuorehkoa istutusmännikköä, mutta myös vanhempaa, 170-vuotiasta metsää.
"Vanhan metsän poltolla on muun muassa tarkoitus tutkia, saadaanko alueelle monipuolisempaa hyönteislajistoa kuin mitä aiemmalla nuoren metsän poltolla", Lehtelä kertoo.
Lehtelän mukaan Olvassuon ja Niittysuon-Siiransuon kohteet muodostavat kokonaisuuden, jolla on keskeinen asema itärajalta rannikolle jatkuvassa palojatkumoverkostossa.
Kolmen sortin kulokoppiaisia
Kaikkiaan Suomessa on yli 50 palojatkumoaluetta, joista Pohjois-Pohjanmaalla kahdeksan. Olvassuon lisäksi niitä on muun muassa Syötteen ja Oulangan kansallispuistoissa sekä Litokairan ja Etelä-Kuusamon suojelualueilla.
Kuloalueilla tavattavat kovakuoriaiset jaetaan Lehtelän mukaan kolmeen ryhmään: kulonvaatijoihin, kulonsuosijoihin ja kulosta hyötyviin lajeihin.
"Useimmat kulonvaatijat ovat uhanalaisia lajeja ja muutamat niistä kuuluvat kovakuoriaisfaunamme suurimpiin harvinaisuuksiin. Ne eivät tule kovin hyvin toimeen metsäpaloalueiden ulkopuolella."
"Suosijat pyrkivät elämään kuloalueilla, mutta niille kelpaavat muunlaisetkin ympäristöt. Hyötyjät käyttävät kuloalueiden kuollutta puustoa hyväkseen."
Polttaminen on yksi Metsähallituksen käyttämistä metsien ennallistamismuodoista.
Ennallistamisten tavoitteena on Lehtelän mukaan nopeuttaa ja ohjata luontaisia prosesseja, jotka muuttavat talouskäytön muokkaamia metsiä luonnontilaisen metsän kaltaiseksi.
Kangasmetsissä päätavoite on yleensä nopeuttaa järeän lahopuun syntyä, muuttaa metsän tilajärjestystä ja puulajisuhteita sekä tuottaa palanutta puuta luontaisia metsäpaloja mukaillen.