Keskustan uuden puheenjohtajan Katri Kulmunin pitäisi ottaa aikailematta valtiovarainministerin salkku käsiinsä.
Jatkossa keskustan on kyettävä puhuttelemaan huomattavasti laajempaa joukkoa kuin ydinkannattajiaan.
Voitonjuhlien jälkeen keskustan uudella puheenjohtaja Katri Kulmunilla on edessään politiikan karu arki. Puheenjohtajakampanjan aatteellinen retoriikka upposi perinteiseen keskustaväkeen ja puoluekokousedustajiin selvin numeroin. Puolueella on silti edessään kova työ, jos se mielii takaisin entisiin kannatuslukuihin.
Menestyäkseen keskusta tarvitsee epäilemättä uuden alun, ja uusi puheenjohtaja tarjoaa siihen tuoreet kasvot. Kasvot kuitenkin kuluvat nopeasti, siksi ensimmäiset teot puoluejohtajana ovat tärkeitä.
Kulmunin on osoitettava olevansa keskustan johtaja ja puolueensa ykköstykki hallituksessa. Siksi valtiovarainministerin salkun vaihtamisessa on turha aikailla. Hallituksen toiselle pääpuolueelle sopii huonosti, että uusi puheenjohtaja jäisi kovin pitkäksi aikaa osaksi muuta ministeriletkaa. Vallan logiikka ei yksinkertaisesti toimi niin, vaikka Kulmuni ottikin jo paikkansa keskustan ministeriryhmän johdossa.
Hallitusyhteistyön onnistumisen kannalta on keskeistä, että SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Antti Rinne ja keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni muodostavat hallituksen keskeisen ja toimivan työparin.
Siksi Kulmunin olisi uutena emäntänä syytä ripustaa talon avaimet viivyttelemättä vyölleen. Isäntärenkinä toiminut Mika Lintilä sujahtaisi helposti takaisin elinkeinoministeriksi.
Luontevia selityksiä ministerivaihdoksen siirtämiselle ovat ensi vuoden budjetin valmistelu ja Suomen EU-puheenjohtajuus. Jälkimmäinenkin näistä perusteluista vanhenee kuitenkin viimeistään vuodenvaihteessa.
Lisäksi vaihdoksen ajankohdan jatkuva arvuuttelu pitkittää epävarmuutta Kulmunia kohtaan. Mitä nopeammin Kulmuni ilmoittaa salkunvaihdosta, sitä parempi hänen alulleen puheenjohtajana.
Puolueen kannatus eduskuntavaaleissa oli alhaisempi kuin kertaakaan itsenäisyyden aikana. Edes laajaa mediahuomiota saanut johtajakisa ei ole nostanut katastrofaalisen alas vajonnutta suosiota. Pohjamudista pitäisi päästä väljemmille vesille kunnon rykäisyllä.
Keskusta hakee kannatusta puoluekentän keskeltä, missä riittää tungosta. Keskustan ydinalueiden kannattajat on pidettävä pilttuussa, karanneet houkuteltava takaisin ja laumaa laajennettava tilusten ulkopuolelle. Siksi ei riitä, että asiat perikeskustalaiseen tapaan selitetään jatkuvasti parhain päin.
Aikaisemmin väkeä virtasi SDP:stä perussuomalaisiin, nyt sama ilmiö toistuu keskustassa. Saadakseen tulvan perussuomalaisiin tukituksi keskusta joutuu haastamaan perussuomalaiset, jotka ovat onnistuneet laajentamaan kannatustaan kaupungeissa ja asutuskeskuksissa. Toisaalla vihreät pyrkivät vimmatusti muuallekin kuin kaupunkeihin. Keskustan on siten puhuttava aiempaa terävämmin maahanmuutosta ja ilmastopolitiikasta.
Keskustan kannatukseen kohdistuu paineita monelta suunnalta. Kulmunin torstaiseen linjapuheeseen latautuu juuri siksi suuria, jopa ylimitoitettuja odotuksia.