J.R.R. Tolkien: Húrinin lasten tarina. Suom. Kersti Juva. Kuvitus Alan Lee. WSOY 2007.
Húrinin lasten tarina, jonka WSOY on suomennuttanut tuoreeltaan, on J. R. R. Tolkienin pojan Christopher Tolkienin yritys koota yhteen isänsä jälkeenjääneistä papereista löytyneet tarinankatkelmat ja muistiinpanot yhtenäiseksi kertomukseksi.
Lopputulos on hämmästyttävän yhtenäinen ja nautittava kertomus Húrin-soturin ja hänen lastensa traagisesta kohtalosta.
Vaikka Christopher Tolkienilla on ollut läpikäytävänään melkoinen "luonnosten ja käsikirjoitusten ryteikkö" (kuten hän tehtäväänsä kuvaa jälkisanoissaan), on hän suoriutunut urakastaan suorastaan sankarillisesti; teos on kiitettävästi Tolkienin hengen mukainen.
Osia tarinasta on julkaistu aiemmin Silmarillionissa ja Keskeneräisten tarujen kirjassa.
Lopulliseen versioon ei ole lisätty mitään, mitä sen eri versioissa ei olisi ollut; urakka on ollut lähinnä palapelin kokoamista.
Traagisessa tarinassa on selviä yhtymäkohtia Kalevalan Kullervon taruun, joka onkin osaltaan innoittanut Tolkienia.
Kirjan liitteenä on kaksi Christopher Tolkienin esseetä, jotka valottavat kiintoisasti kertomusten syntyhistoriaa ja rakennetta sekä niiden asemaa Tolkienin kertomusten joukossa.
Meidän pääteoksena pitämämme Taru sormusten herrasta on itse asiassa vain yksi sivujuonne laajemmassa kokonaisuudessa, jota Tolkien ei koskaan ehtinyt saada valmiiksi, ja joka täydellisenä olisi käsittänyt Keski-Maan koko historian ja mytologian!
Tolkienin uraa voidaankin pitää sangen vakuuttavana todisteena siitä, että mytologian luomiseen eivät yhden ihmisen voimat riitä, vaan siihen tarvitaan kansan kollektiivinen mielikuvitus.
Teos sopii erinomaisesti paitsi parkkiintuneille Tolkien-faneille myös heille, jotka ovat vasta alussa tutkimusretkellään Tolkienin maailmaan, ja epäröivät vielä tarttua laajempiin teoksiin, kuten Hobitti ja Taru sormusten herrasta.
Siinä ovat mukana kaikki Tolkienin maailman olennaiset elementit: maagiset olennot, kuten haltijat, kääpiöt, örkit ja lohikäärmeet; valtavat ajalliset ja myyttiset perspektiivit - tunne siitä, että tarina, sen henkilöt ja olennot ovat vain osa suuremmasta kokonaisuudesta - sekä yksityiskohtaisesti kuvattu sekundaari maailma karttoineen ja nimistöineen.
Paitsi tietenkin hobitteja ja sitä huumoria, joka näiden kautta hiipii Tolkienin maailmaan lieventämään tarinoiden joskus varsin tummiakin sävyjä.
Alan Leen komea kuvitus korostaa hienosti muutenkin visuaalisen tarinan jylhää luonnetta.