Muusikko Kullervo Linna kävelee jo hieman haalistuneella kaitafilmillä Lemmenjoen metsämailla 1960-luvun puolivälissä. "Tuolla ollaan Menesjärvellä, tämä on Njurgalahtea", muistelee vuosikymmeniä Linnan (1911-1987) mukana kala- ja metsästysretkillä kulkenut Pentti Jomppanen Lemmenjoelta. Myös Skábmagovat-elokuvajuhlien inarilainen yleisö, jota on paikalla täysi salillinen, löytää filmeiltä monta tuttua.
"Tähän asti täällä on nähty ammattilaisten elokuvia, nyt avaamme toisen maailman eli tavallisten ihmisten, perheiden ja turistien Lappi-mielikuvat", selitti elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Lehtola. Yhdessä Alkuperäiskansojen elokuvakeskushankkeen kanssa elokuvajuhlat kerää talteen Lapissa kuvattuja 8- ja 16-millisiä kaitafilmejä, joita uuden tekniikan tulvassa uhkaa unohdus ja tuho.
"Kaikenlainen Lapissa kuvattu kelpaa", Lehtola kannusti. Ensin kootaan tiedot siitä, kenellä filmejä on ja millaisia. Sen jälkeen niitä ryhdytään kopioimaan uuteen formaattiin eli VHS- tai DVD-tallenteiksi. Myöhemmin kaitafilmeistä esitetään elokuvajuhlilla koosteita.
"Olin hakemassa pop- ja jazzopistolta taustatietoa kun sain vihjeen varastossa olevasta Kullervo Linnan jäämistöstä. Yllättäen siellä oli viisi puolimetristä pinoa filmikeloja, paljon aineistoa Lemmenjoelta ja Inarista", Lehtola kertoi.
Kun lähes joka kylällä on omat "lapinväärtinsä", voi olettaa, että kaitafilmejä löytyy ulkomaita myöten. "Ne ovat todistusvoimaisia ja kertovat perheiden ja yksilöiden näkökulmasta. Jo nyt on tehty paljon elokuvia, joissa kaitafilmit ovat kanta-aineistoa", Lehtola ja elokuvakeskushanketta vetävä Liisa Holmberg muistuttivat.
Kaksi dokumenttia ensi-illassa
Elokuvajuhlien yleisö pääsee jälleen nauttimaan kahdestakin ensi-illasta. Lauantaina nähtiin norjalaisten Eilif Aslaksenin ja Nils John Porsangerin ohjaama Pidän vihreästä väristä. Se kertoo sokeasta John Ande Eirasta, joka asuu Kautokeinossa Masin kylässä. Upeissa maisemissa kulkevan dokumenttielokuvan musiikki on Niko Valkeapään.
"Tämä oli sellainen elokuva, joka oli pakko tehdä", Aslaksen kertoi. Kun apurahoja ei herunut, toteuttivat ohjaajat sen omalla kustannuksellaan. "Ande opetti meille sen, että elämä tulee ottaa sellaisena kuin se tulee eikä turhaan murehtia."
Kuvausten aikana kymmenvuotias John Ande halusi ornitologiksi, nyt 13-vuotiaana hän haaveilee reggaemuusikon urasta. Poromiehen tulevaisuudesta hän on kuitenkin jo luopunut, vaikka tunnistaakin poromerkit. "Opin tuntemaan ne tunnustelemalla. Aluksi se oli vaikeaa mutta niinhän se on näkevilläkin", ruusulla kukitettu poika totesi.
Sunnuntaina ensi-iltaan tulee samoin norjalainen dokumentti, Anstein Mikkelsenin ja Alf JohanseninPoronhoitajaksi vai maailmalle. Se kertoo 14-vuotiaasta Ann Helenestä, joka miettii valintaa perinteiden ja nykyajan maailman välillä.
Uutta elokuvaa viriteltiin
Siidan käytävillä valmisteltiin myös jo uutta elokuvaa. Markku Lehmuskallio, Anastasia Lapsui ja Johannes Lehmuskallio silmäilivät sekä filmitarjontaa että katsojia mielessään saamelaisten identiteetistä kertova elokuva. "Neljässä valtiossa asuva kansa, jolla ei ole omaa maata ollenkaan. Siinä on aineksia vaikka moneksi tunniksi", Johannes Lehmuskallio arveli.
Nuorten saamelaisten näkökulmat tulevat vahvasti esiin uudessa elokuvassa, kuvauksetkin ilmeisesti alkavat räppäri Amocin eli inarilaisen Mikkál Morottajan konsertissa Helsingissä saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta.
Useita Lehmuskallio-Lapsui -dokumentteja kuvannut Johannes Lehmuskallio on mielissään siitä, että tämän vuoden kuvaukset sijoittuvat pääosin Lappiin: aikaisempia dokumentteja on kuvattu Siperiassa jopa 50 asteen pakkasessa.
"Kuvaamme filmille ja kameroista on riisuttu kaikki elektroniikka. Lisäksi ne huolletaan pakkaskuntoon aina ennen kuvausreissua", hän kertoi.
Silti pakkasen ja filmin yhdistelmä vaatii suurta huolellisuutta, sorminäppäryyttä ja ennen kaikkea pakkasessa taiturointia. "Ja Lappiin pääsee melkein tunnissa lentämällä, kun Siperiaan pitää matkustaa jopa pari viikkoa", hän vertaili.
Skábmagovat-festivaali jatkuu vielä sunnuntaina Inarissa. Esillä on silloin lastenelokuvaa, maorien ja saamelaisten dokumentteja ja musiikillisia lyhytfilmejä sekä vanhoja "arkistojen aarteita".