Suomella ja Kiinalla tuntuu olevan kulttuurinen yhteys. Chapman Chenin tuoreessa Aleksis Kivi -käännöksessä Kullervo on samaa sukua kuin kiin alaiset wuxia-tarinat.
Chen on kääntänyt Kullervo-näytelmän kiinaksi otsikolla Wuhoi Jansau Luk. Käännöksiä on samassa kirjassa kaksi, sekä manner-Kiinan mandariinia että Hongkongissa puhuttua kantoninkiinaa.
Myös A. J. Annilan ohjaamassa Jadesoturi-elokuvassa Kiinan ja Suomen tarustojen välillä on yhteys. Kahden esimerkin perusteella voinee jo puhua ilmiöstä.
"Kullervo on kostotarina niin kuin lajityypillinen kung-fu-romaanikin, jot en niillä on luonteva yhteys", Chen sanoo.
Chen kertoo kääntämisen periaatteistaan. Jollei kiinalaista vastaavuutta ole, hän väljentää alkutekstin paikallisväriä. Näin uuden kielen yleisö voi ymmärtää ja arvostaa teosta.
Vaikka sanasto muuttuu, Chen ilmoittaa, että käännökset noudattavat suomalaisia arvoja. Hän kunnioittaa vahvasti esimerkiksi meikäläistä koulutusta ja ympäristönsuojelua.
Vieraiden tekstien mukauttaminen Hongkongiin kertonee myös siirtomaakauden päättymisestä.
Nyt kun Hongkong voi puhua itse omassa asiassaan, se tykkää katsoa maailmaa omalta kantiltaan.
Onko kyse kielialueitten suuruudesta. Suuri kieli sopeuttaa, pieni kieli sopeutuu.
Suomeksi on tapana kääntää uskollisesti. Esimerkiksi Irlannin nykynäytelmissä mainitaan aina liuta syrjäisiä kyläpahasia. Suomessa teatteri merkitsee ne käsiohjelmaan kartalle, koska ei yleisö ole niistä koskaan kuullutkaan, mutta pitää velvollisuutenaan ymmärtää.
"Teatterikäännöksen täytyy tulla ymmärretyksi esitystilanteessa. Siinä ei voi olla alaviitteitä", Chen huomauttaa.
Kantoninkiina on vasta muotoutumassa kirjoitetuksi kieleksi, joten Chen kykenee samastumaan Kiveen, joka myös pääsi muokkaamaan suhteellisen tuoretta kielimaastoa. Erityisen antoisia - kummallekin - olivat kiroukset.
Chenin mukaan Kullervon orpous sopii Hongkongin poliittiseen tilanteeseen, jossa Lontoo ei enää tunnusta isyyttään ja uusi valtias Peking suhtautuu epäluuloisesti.