Risto ja Maija Vehviläinen törmäsivät viime elokuun ensimmäisenä päivänä kimpaleeseen, jollaisesta kullankaivajat haaveilevat ikänsä. Risto nosti kuuden metrin syvyydestä maan pinnalle lähes 200-grammaisen hipun. "Veti hiljaiseksi."
Maija Vehviläinen kertoo, ettei aluksi ollut uskoa löytöä todeksi. Vaikka ison hipun löytäminen on palkitsevinta, mitä kullankaivajalle voi tapahtua, riittää mielenkiintoa myös tulevaisuudessa.
"Rännille mennessä jännittää joka kerta."
Kullankaivajan työ ei kuitenkaan ole pelkkään maan seulomista ja rännillä veden kanssa läträämistä. "Puolet on muuta hommaa, metsänraivausta, maisemointia ja niin edelleen", Risto Vehviläinen laskee.
"Allekirjoitan täysin kaivajalegenda Yrjö Korhosen lausuman, jonka mukaan ensimmäiset 50 vuotta ovat opettelua", kohta 30 vuotta kultaa kaivanut Vehviläinen naurahtaa. "Joka kesä oppii jotakin uutta."
Vehviläisten lapsenlapsen mukaan Unnaksi ristitty hippu on nyt Oulussa kultasepänliike UniQkorussa. "Olemme erikoistuneet Lapin kullan kauppaamiseen", sanoo kultaseppä Janne Kannisto. "Viime vuonna välitimme Lemmenjoelta löytyneen Hepokatti-hipun uudelle omistajalleen."
Unna on kautta aikojen viidenneksi suurin Suomesta löytynyt kultahippu. Suurin Suomesta löytynyt hippu painaa yli kolmesataa grammaa.
Vaikka Kannisto on sunnuntaina menossa Helsinkiin esittelemään hippua pienelle ostajien joukolle, hän ei panisi pahakseen, vaikka joku pohjoissuomalainen "vetäisi välistä".
"Suurimmat hiput ovat viime vuosina menneet etelään. Ennen suuria hippuja jäi pohjoiseenkin", Kannisto sanoo.
Pyyntihinta on 70 000 euroa. Unssihinnan mukaan laskettuna hipun arvo olisi vain joitakin tuhansia euroja. Hippukaupoissa maksetaankin uniikkikappaleista ja statuksesta.
Vaikka konekaivun kieltäminen ei suoranaisesti vaikuta Vehviläisten toimintaan Sotajoella, on Kannisto huolissaan korukaupan tulevaisuudesta.
"Lemmenjoen kullankaivuun ehtyminen vaikuttaa raaka-aineen saatavuuteen. Varsinkin uusien korukauppiaiden on hankala tulla markkinoille, jos materiaalia saa vain suhteilla."
Konekaivuuseen perustuvan kullanhuuhdonnan kieltämisen taustat Lemmenjoella ulottuvat kauas. Kullankaivajat korostavat saaneensa takeet konekaivuun jatkumiselle, kun Lemmenjoen kansallispuisto vuonna 1971 laajeni kullankaivuualueille.
Metsähallitus yritti 1980-1990 -lukujen taitteessa lopettaa konekaivuun puiston järjestyssääntöä muuttamalla. Riita ratkaistiin oikeudessa kaivajien hyväksi.
Kaivajat hakivat valtauksensa huuhdontakultakaivospiireiksi turvatakseen oikeutensa. Nyt kaivajat uskovat, ettei Lemmenjoelle enää myönnetä konekaivuun sallivia ympäristölupia.