Inari Lapin Kullankaivajain Liitto kunnioittaa vanhojen kaivajien elämäntyötä ja tekee kullankaivua tunnetuksi pelikorteilla. Korttien mahdollinen tuotto käytetään kullankaivun edellytysten turvaamiseksi Suomen Lapissa. Kullankaivajan pelikortteja komistaa 26 merkkihenkilöä suomalaisesta kultahistoriasta ja nykypäivästä. Yhdeksän euron hintaisia kortteja voi tilata ja ostaa liiton toimistosta Inarista. Korttipakassa on varoitus: Kultakuume on tarttuva tauti!
Korttipakan ässissä on neljä Suomen kultahistorian merkkihenkilöä: Ivalojoen kullan löytäjä Johan Kondrad Lihr (1868), Tankaavaran kultalöydön tehnyt "Sauva-Aslak" Peltovuoma (1934), Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1945), ja Suomen suurimman eli 393 gramman kultahipun löytäjä Evert Kiviniemi (1935) löytöpaikkana Luton latva. Näistä elinkautisista on vielä elossa Ranttila.
Ivalojoen kullan Lihrin retkikunta löysi Nulkkamukasta 1868. Keisarillisen retkikunnan löytö herätti valtavaa huomiota niin Suomessa ja Venäjällä. Kahden vuoden kuluttua se johti suureen kultaryntäykseen.
Suomen suurimman kultahipun löytöpaikaksi Evert Kiviniemi ilmoitti Luton Latvavedet lähellä Saariselän Laanilaa. Kullankaivajien keskuudessa elää kuitenkin tarina, jonka mukaan suurin hippu olisikin Aleksi Kiviniemen löytämä. Hän oli löytänyt 384,6 gramman painoisen hipun vuonna 1910 Laanilan Hangasojalta. Siitä oli kaivaessa lohjennut palanen, josta Aleksi olisi irrottanut itselleen sormuskullat.
Sauva-Aslakin uni
- Uuden kultapaikan löytyminen on ollut Lapin kullankaivun historiassa harvinaista, toteaa Lapin kultahistorian tutkija, kirjailija Seppo J. Partanen.
Purnumukan kylässä asunut Aleksanteri Peltovuoma oli nuoruudessaan saanut pahan jalkavamman ja käytti siksi kainalosauvoja ja oli saanut siitä lisänimensä Sauva-Aslak.
Ivalojoen, Lemmenjoen ja Tenojoen vesistöjen samoin kuin Laanilan ja Luttojoen kultaa tiedettiin etsiä jo 1870-luvun alussa. Sodankylän pohjoisosassa 1910-luvulla valmistuneen maantien tuntumassa sijaitsevan Tankavaaran pieniltä puroilta löytyi kultaa 1934. Löytö oli muita erilainen myös siksi, että sen löysi saamelainen Sauva-Aslak Peltovuoma unen perusteella.
-Tuli vanha äijä eteeni. Hänellä oli parta hyvin valkea… Vähän meni ohi, muutaman, noin kymmenen metriä, niin huusi minulle, että 'mies kuule, haluatko tietää, missä on kultaa?… No se, kyllä olisi hyvä tietää! No tulehan tänne luokseni'. Hän puhuu ja näyttää sormella, että tässä kultaa on. Ja pääsin siihen käsitykseen, että se on tosi uni, minkä hän minulle näytti."
Näin Aslak kertoi unestaan saameksi Otto Aholle ääninauhalle 1955. Aslak lähetti ensin siskonpoikansa Juhani Venangen etsimään unen kultapaikkaa, tuloksetta. Itse hän kuitenkin sen löysi Purnuojalta, jonka varrella sijaitsee nykyinen Tankavaaran kultakylä.