Kvartsia on kauan pidetty kullan isäntäkivenä, kullan äitinä. Kvartsin yleisyys ei tosin sinällään takaa kullan esiintymistä. Toisaalta kaivoksissa ja kulta-alueilla on aina kvartseja siellä, missä on kultaa.
Laanilan kultaryntäys, 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, sai alkunsa uskosta kvartsin ja kullan yhteyteen. Lemmenjoella kullan emäkalliota on haettu aina, viimeksi 1990-luvulla sen jälkeen, kun Ruitun latvoilta löytyi kvartsikimpale, jossa oli silminnähden kultaa.
Kullan emäkallio on terminä eri asia kuin kultakaivos tai kalliokulta. Sen löytyminen voi parhaassa tapauksessa johtaa kalliokullan jäljille ja sitä kautta kultakaivoksen avaamiseen.
Kulta voi olla kiinni rapautuneessa emäkalliossa, josta osa kultahipuista on jo ehtinyt lähteä kulkemaan. Näin on mahdollisesti tapahtunut Laanilan Kultaojalla löytyneen malmiviitteen kohdalla, jonka kulkeutumista on selvitetty Geologian tutkimuskeskuksessa.
Yhtä kaikki: maassa piilevä kulta on muuttanut ratkaisevasti maailmankarttaa jo 1800-luvulta lähtien Amerikan, Australian, Afrikan ja Venäjän kultakentillä. Suomen tämä aalto tavoitti 1870, kun Inarin Lapista löytyi kultaa. Nykyisin Lapissa kaivaa Inarin ja Sodankylän alueella kultaa parituhatta ihmistä runsaalla 300 valtauksella.
Tekninen kehitys mukaan
Vaikka kultaa on kaivettu ja kaivetaan yhä periaatteessa samanlaisilla laitteilla ja menetelmillä, mukaan on tullut valtava tekninen kehitys: moottoripumput, vesiletkut, pohjaimurointi ja sukeltaminen on tehnyt mahdolliseksi kaivaa kultaa sieltä, minne kaivajilla ei juuri ennen ollut asiaa.
Juuri ilmestyneen Kullankaivajien oppaan tekijät kultahistorioitsija, kirjailija Seppo J. Partanen ja kullankaivaja, kustantaja Raimo Niemelä ovat kahden vuoden ajan kulkeneet ja kuvanneet kullankaivua Sotajoen ja Palsinojan maastossa Ivalojoen vesistöalueella. Kustantajana on Alfamer.
Kullankaivajat ovat kehitelleet alueella mitä ihmeellisimpiä laitteita ja välineitä, joiden avulla kultahippuja otetaan talteen. Lapio, ränni ja vaskooli ovat kuitenkin edelleen jokaisen kullankaivajan perusvarusteet. Kirja antaa yksityiskohtaiset ohjeet eri välineiden käytöstä erilaisten rännien ja rihlojen rakennuspiirustuksia myöten.
Ryhtyisinkö kullankaivajaksi
Kullankaivu ei ole Suomessa jokamiehen oikeus, vaan sitä säätelevät monet lait, asetukset, määräykset ja viranomaiset. Lisäksi kaivaminen on kovaa työtä, josta romantiikkaa on kaukana. Nykyaikaisessa kaivussa ovat myös tekniikka, koneet ja laitteet välttämättömiä ja edellyttävät niiden osaamista. Virtaava vesi on kaivamisessa välttämätöntä, mikä tuo mukaan pumput ja letkut.
Partanen ja Niemelä neuvovat varsin yksityiskohtaisesti, miten kullankaivajaksi aikovan tulee menetellä, miten valtauksen perinteistä kullankaivua varten haetaan, mitkä ovat sen kustannukset ja mitä muuta laki edellyttää, kun valtauksesta luovutaan.
Kokeneen neuvoina he tiivistävät: ennen oman valtauksen hankkimista ole kesä kokeneen kullankaivajan renkinä tai mene vuokrakaivuriksi ainakin pariksi kesäksi. Varaudu siihen, että kullankaivu on melko kallis harrastus — kultaa kun kannattaa kaivaa vain sieltä, missä sitä on. Jos kaivat vain pari-kolme viikkoa kesässä, omaa valtausta tuskin kannattaa hankkia.