Yksi pahimmista talouskatastrofeista sataan vuoteen on tehnyt lähes myyttisestä kullasta turvasataman niin sanotulle pienelle ihmiselle. Fyysisen kullan kysyntä, joka kohdistuu kultakolikoihin, kultarahoihin sekä pieniin kultalevyihin, on ollut ennätyksellistä.
"Monissa maissa, joissa on ollut sellainen pitkä traditio, että siellä keskuspankki tai joku virallinen taho tai joku muu laskee säännöllisesti liikkeelle näitä kultakolikkoja ja ne ovat tietyssä koossa jo ajat sitten loppuneet", kertoo Suomen Pankin markkina-analyytikko-diileri Eija Salavirta.
"Niistä on ollut ennätysmäinen kysyntä koko tämän vuoden ajan ja jalostuskapasiteetti ei riitä kaikkein kysytyimmille."
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kultakolikot ovat loppuneet ja samoin on käynyt tietyissä kokoluokissa Itävallassa, Sveitsissä, Etelä-Afrikassa, joissakin Aasian maissa, Kanadassa ja Saksassa.
Öljy ja dollari
liikuttavat kultaa
Salavirran mukaan institutionaaliset sijoittajat ovat olleet aika uskollisia kullalle. Lyhyemmän aikavälin hyötyjä etsivä sijoittajajoukko, tyypillisesti hedge fundit eli erikoissijoitus- tai riskirahastot, ovat hänen mukaansa taas olleet aika herkästi myymässä kultaa. Kulta on kärsinyt tällaisten sijoittajien käteisryntäyksestä.
Vahva turbulenssi ja omaisuusarvojen putoaminen ovat pakottaneet sijoittajia etsimään kohteita, jotka ovat toimineet turvasatamana ja joiden arvo ei ole paljon laskenut. Kulta on ollut yksi elementti.
Pitkässä juoksussa kullan hintaan vaikuttavat eniten dollari ja öljy. Kun dollari on viime aikoina antanut hiukan periksi, euro on vahvistunut ja kulta mennyt aika tavalla käsi kädessä euron kanssa, mutta ei aina. Välillä kulta on vahvistunut, vaikka dollarikin on vahvistunut. Ja kun rahoitusjärjestelmän pysyvyyteen kohdistui syvä epäluottamus, kulta löydettiin turvasatamaksi.
"Aina, kun puhutaan pankkien kaatumisesta tai ollaan siellä 1920-30-luvun lamatilanteessa, niin tietysti se aina sijoittajia kiihottaa. Kulta muistetaan tällaisissa erikoistilanteissa. Tavallaan se on tullut 1980-90-lukujen pienestä unohduksesta takaisin."
Kullan kiilto on palautunut
Viime aikoina on leikitelty ajatuksella paluusta kultakantaan, mutta Eija Salavirta epäilee sen realismia. "Jos miettii, mikä kullan rooli oli kultakannan aikana, niin totta kai se aika on historiaa ja loisto mennyttä", hän sanoo.
"Jonkin verran kullan kiilto on palautunut tämän turbulenssin aikana."
Vaikka kultakanta loppui ja siirryttiin kelluviin kursseihin, löytyy kultaa keskeisiltä eurooppalaisiltakin tahoilta. Euroopan keskuspankki EKP:nkin varannosta on 15 prosenttia kultaa.
Yhdysvaltain keskuspankin Fedin varannosta oli marraskuussa 77,4 prosenttia kultaa ja sen arvo oli lähes 205 miljardia dollaria.
Kullan hinta vuonna 1900 oli 20,67 dollaria, nykyrahassa hieman yli 500 dollaria unssi ja tällä hetkellä se on hieman yli 800 dollaria. Se on siis pitkällä tähtäimellä pysynyt kohtuullisen vakiona, kun kaikki suuret valuutat ovat romahtaneet.
"Niiden ostovoima on tippunut aivan radikaalisti. Kulta on kuitenkin tietyllä tapaa ainoa valuutta, joka on palannut reaaliarvoonsa pitkällä aikavälillä."