Hopeaa, hopeaa, hopeaa, hopeaa, hopeaa ja pronssia. Arvatkaa minkä värisen mitalin Sanna Lappalainen haluaisi pesäpallouralleen kruunuksi? Aivan oikein. "Ei ole mitään muuta mahdollista tavoitetta kuin kulta. Hopea ei tuntuisi enää miltään", oululainen myöntää.
27-vuotias nainen on ehtinyt jo pohtia uransa päättämistä. Lappalainen pelaa nyt kolmatta kauttaan Porin Pesäkarhuissa.
"Tämä vuosi saattaa olla viimeinen mahdollisuuteni. Aion henkilökohtaisesti tehdä kaikkeni, että saisimme kirkkaimman mitalin. Kyllähän hopeatkin ovat hienoja saavutuksia, mutta kun se kultamitali on ollut monta kertaa niin lähellä", Lappalainen hymähtää.
Ikävuosien määrä ei tunnu urheilijalle korkealta, mutta naisten pesäpallossa trendi on toisenlainen. Lappalainen on porilaisten vanhin pelaaja.
"Pakkohan tässä on ollut miettiä asioita, kun kentällä on jo kymmenen vuotta nuorempia pelaajia."
Vakavasti puhuen: työn ja pelaamisen yhdistäminen ei ole helppoa - varsinkaan, kun naisten pesäpallolla ei pysty keräämään tienestejä. Lappalainen työskentelee kahdessa vuorossa vartiointialalla.
"Vuorot ovat kaiken lisäksi 12 tunnin mittaisia. Työn ja treenien jälkeen olen aika puhki. Joskus vapaapäivinä on tullut vedettyä 20 tunnin unia", pesäpalloilija naurahtaa.
Lyöjätykki kurvasi Satakuntaan kotiseutunsa seurojen Lipon ja Tyrnävän kautta. Alunperin Lappalaisen piti lähteä Poriin yhdeksi kesäksi, mutta keikka on hieman viivähtänyt.
Lappalainen eli ensimmäiset kaksi vuotta reissunaisen elämää Oulun ja Porin välillä, mutta muutti viime lokakuussa pelikaupunkiinsa.
"Kotini on silti Oulussa."
Tämän kauden mestaruus on neljän joukkueen kauppa. Pesäkarhujen lisäksi ykköspaikasta kamppailevat Lappeenranta, Jyväskylä ja Petojussit.
"Kyllä se näin on. Nyt kaikki pisteet ja jaksovoitot ovat tärkeitä, kun kotikenttäetuja jaetaan. Kotikenttä on meille erityisen tärkeä, sillä yleisömme on aivan huikea. Eikä kyse ole mistään hetken buumista."
Lauantain arvo-ottelu oli Lappalaiselle aikuisissa uran ensimmäinen. Nainen myönsi hermoilleensa ottelua poikkeuksellisen paljon.
Jännitys laukesi parhaalla mahdollisella tavalla: Lappalainen kotiutti ensimmäisellä lyönnillään seurakaverinsa Carita Toiviaisen.
"Jännitys meinasi mennä kauhurajan yli, mutta sain sen hallintaan. Ensimmäisessä lyönnissä oli melkoinen täpinä päällä."
Vaikka Länsi jäikin ottelussa kakkoseksi, voi kahden lyödyn ensikertalainen olla peliinsä tyytyväinen. Lännen parhaan pelaajan palkintokin oli omaa luokkaansa: porakone.