Jouko Salomäki muistuttaa, kuinka harvinaista on päästä taistelemaan olympiakullasta. Hetki on ainutkertainen.
"Silloin sitä menee vaikka pää kainalossa", Salomäki sanoo.
Painija Salomäen h-hetki oli 2. elokuuta 1984 Los Angelesin olympiamolskilla. Pää ei ollut ihan kainalossa, mutta ei paljon muutenkaan.
"Kaksi kylkiluuta oli poikki ja yksi halki. Kyllä siinä vähän sisua tarvittiin", Salomäki naurahtaa.
Olympiajoukkueen lääkäri yritti estää Salomäkeä kipuamasta molskille, turhaan. Tahto vei voiton järjestä.
"Ei siinä voinut enää lähteä peruuttelemaan. Painijan on pakko tottua siihen, että aina on joku paikka vähän kipeä. "
Vähän kipeä on suhteellinen käsite. Siinä missä tavallinen veronmaksaja hakee kahden viikon sairausloman, painija antaa luiden rutista ja pitää kasvonsa peruslukemilla. Kivusta ja särystä on turha antaa vastustajille ylimääräistä lyömäasetta.
"Pitää teipata oikea polvi, kun vasen on kipeä", Salomäki opastaa.
Salomäen kylkiluut paukahtivat poikki armottoman voitontahdon vuoksi. Finaalipaikka olisi mennyt sivu suun, jos suomalainen olisi lähtenyt hallitsevan olympiamestarin Stefan Rusun vyörytykseen mukaan.
"Kyllähän minä tunsin, että nyt hajoaa luita. Oli pakko panna vastaan", Salomäki irvistää.
Loppuotteluun Ruotsin Roger Tallrothia vastaan Salomäki lähti kylki puudutettuna. Puudutus meinasi romuttaa unelman kullasta.
"Piikki osui johonkin hermoon, ja silloin pökräsin. Kun heräsin, ensimmäinen kysymykseni oli, montako minuuttia ottelun alkuun."
Kustaan ensi-ilta
Salomäki istuu Lapuan urheilutalon katsomossa ja odottelee SM-painien mitaliotteluiden alkua. On seesteinen helmikuun alun sunnuntaiaamu, eikä juuri nyt särje mistään. Kuin tilauksesta SM-kisajärjestäjät pyöräyttävät valkokankaalle 24 vuotta vanhaa kuvaa Salomäen ja Tallrothin kultaottelusta.
"Tuosta se lähtee... Noin", Salomäki eläytyy, kun Ruotsin mies lentää viiden pisteen edestä mattoon. Homma käy kuin elokuvissa.
Salomäen voittoheitto muistuttaa puolilindeniä - mutta vain muistuttaa.
"Ei tuota mistään painin oppikirjoista löydy. Se oli ihan oma liike, joka kehiteltiin salilla isä-Taunon kanssa."
Painijamestari Kustaa Pihlajamäen mukaan Kustaaksi ristityn liikkeen ensi-ilta oli juuri olympiafinaalissa. Vaikka heitto on tehokas, Salomäen lisäksi sitä on käyttänyt satunnaisesti vain muutama muu painija. Liike on vaikea.
"Siinä pitää olla ovela ja käyttää päätä. Kaveri pitää päästää vapaasti tulemaan sylille ja syöttää sen käsi kainaloon. Isä sanoi aina, että jos tuosta ei lähde mies, niin ainakin lähtee käsi", Salomäki opastaa.
Tallroth astui suomalaisen virittelemään ansaan puolentoista painitun minuutin jälkeen. Loput neljä ja puoli minuuttia Salomäki leikki ruotsalaisen kanssa kisaa ja hiirtä. Voittoon ja kultamitaliin riitti sopiva passailu: summerin soidessa taululla komeilivat pisteet 5-4.
"Roger tuli päälle hullun lailla. Viimeinen minuutti tuntui ikuisuudelta", Salomäki huokaisee.
Kyyneleet silmäkulmissa
Uuden liikkeen lanseeraaminen tärkeimmällä mahdollisella hetkellä kuvastaa hyvin Salomäkeä määrätietoisena painijana. Onnistuneen ensi-illan taustalla oli lukemattomia toistoja harjoitussalilla ja saavikaupalla hikeä.
"Ei minun tarvinnut siinä ajatella, että nyt lyön Kustaasta. Sitä oli salilla hakattu miljoonia kertoja - se tuli ihan huomaamatta, että hups vain. Joskus paini voi olla noin helppoa."
Los Angelesissa urheiltiin olympiamitaleista ilman 14 itäblokin maan urheilijoita. Boikotin vuoksi Salomäen sarjasta puuttui muutama kova mies, muun muassa kolminkertainen maailmanmestari, Neuvostoliiton Mihail Mamiasvili. Salomäki tyytyy huomauttamaan, ettei voittamattomia urheilijoita ole olemassakaan. Pelätyn itänaapurin hän kellisti seuraavan vuoden MM-kisoissa leveästi pistein 8-1.
Boikottikisat eivät himmentäneet painijan arvostusta omaa saavutustaan kohtaan.
"Minulle olympiakulta oli haaveena jo pikkupojasta saakka. Olympiavoitto on urheilijan uralla hienoin hetki."
Los Angelesin palkintopallilla tunteet tulvivat kyynelinä painijan silmäkulmista.
"Sitä tunnetta on vaikea kuvailla: Siinä mitali kaulassa kävin läpi sitä kaikkea työtä, mitä voiton eteen olin tehnyt. Ei se kulta ihan ilmaiseksi tullut."
Kaleva esittelee suomalaisen olympiavoittajan kuukausittain ennen Pekingin kisoja. Sarjan ensimmäisessä osassa 8.2. oli Lasse Viren.