Läheinen ihminen päivitteli Oulun linja-autoaseman ilmettä. Hänen mielestään paikka muistuttaa muita suomalaisia maailmanloppua enteileviä bussiasemia.
"Ei niillä elämää näe, ne ovat ankeita ja harmaita taloja, joista löytyy hoitamaton vessa, ja palveluluukun takana ehkä istuu yksi apaattinen ihminen", hän kuvaili.
"Ja sitä paitsi linja-autoasemat ovat aina kiinni silloin kun sinne olisi asiaa."
Hänen mieleensä välähti vastakkainen kokemus Roomassa.
"Rooman asemalla on liikettä, puhetta, väriä ja vilskettä. Elämää."
Vaikka hän oli eksynyt italialaisen linja-autoaseman ja rautatieaseman yhteiseen labyrinttiin, paikka viehätti valoisuudellaan. Rooman asemalla parveili helposti tunnistettavia oppaita. He ohjasivat hymyillen sähköliikkeeseen ostamaan uudet paristot kameraan. Asema oli tuntunut suurelta kauppakeskukselta, jonka ihmistulvaan näytti mahtuvan kaikki liikkeet, joita matkailija osaa kuvitella tarvitsevansa.
Harvaan asuttua, viiden miljoonan ihmisen Suomea tuskin kannattaa aina verrata suuriin maihin. Television tietovisailustakin tutun sanonnan mukaan kaikki tiet vievät Roomaan. Suomeen sen sijaan tulee valtatie vain Pietarista. Mammuttikehitelmät meikäläisessä julkisessa rakentamisessa saattavat niin sanotusti ampua yli.
Kaikesta huolimatta joskus tekisi mieli hakea mallia vanhoista kulttuurimaista. Miksi suomalaiskuntien päättäjät uskovat vain kauppaketjuihin, jotka perustavat liikeideansa ainoastaan yksityiseen pikkuautoiluun?
Miksi rautatie pitäisi vetää tyhjälle pellolle rakennettuun kauppakeskukseen, kun kauppakeskuksia voisi tuoda junaratojen ja bussilinjojen solmukohtiin?
Suomalaiset linja-autoasemat syntyivät sotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla, kun väki lisääntyi joka niemen notkoon ja saarelmaan ja monella tuli tarve matkustaa. Sitten asemat alkoivat kuolla pystyyn yhtä tahtia maaseudun kanssa. Nyt kukaan ei enää kulje linja-autolla kylään, kun kylällä elävät vain pajupuskat.
Toki Suomesta löytyy onnistuneita ratkaisuja. Pyhännän ja Vieremän rajamailla sijaitseva pieni Puolivälin baari sinnittelee, kun se toimii linja-autoasemana eli Matkahuollon asemapaikkana, jossa Oulun ja Kuopion pikavuorot pysähtyvät. Edullinen kuppi kahvia ja kotileivonnaiset Ahokylällä voittavat jättimäisten liikenneasemien muovikelmuihin pakatut vehnäsämpylät ja Vie pois -pahvimukikahvit.
Esimerkiksi käy myös Jyväskylän ratkaisu vajaan kymmenen vuoden takaa. Siellä apea linja-autoasema moukaroitiin maan tasalle ja linja-autoille ja junille rakennettiin yhteinen matkakeskus. Jyväskylästä on helppo lähteä joka suuntaan.
Toisenlaisen esimerkin voi hakea Kuopiosta, jossa linja-autoaseman odotushalli suljettiin kokonaan viime vuoden lopulla. Nyt savolaisukot muikkukukko kainalossaan joutuvat odottelemaan linja-autokyytiä ulkoilmassa. Uudesta asemasta, puhumattakaan matkakeskuksesta ei liene mitään toivoa näinä aikoina. Suunnitelma Oulun matkakeskuksesta juuttui niin ikään lamapuheisiin.
Euroopan unioni lisää paineita markkinaehtoiseen joukkoliikenteeseen. Silti Suomessa, ja erityisesti Pohjois-Suomessa tarvitaan pitkänmatkan linja-autoreittejä, joihin kuuluvat viihtyisät pysähdyspaikat. Kunnilta kaivataan luovia ratkaisuja yhdessä yrittäjien kanssa yhdistää palveluja niin ettei linja-automatkan hyvä tunnelma katkea tyhjälle tai suljetulle asemalle.
erkki.hujanen@kaleva.fi