Samaan aikaan kun taantuman ensimmäiset laineet jo lyövät Suomeen, monen pohjoissuomalaisen yrityksen niskaan iskee toinenkin riesa. Valtion varoista pienille ja keskisuurille yrityksille maksettava kuljetustuki romahtaa ensi vuoden alussa. Tuen määrä putoaa 60 prosenttia.
Kuljetustukijärjestelmän ideana on ylläpitää harvaan asuttujen alueiden yritysten toimintaedellytyksiä siten, että pienennetään pitkistä kuljetuksista aiheutuvaa kustannusrasitetta. Kuljetustukea myönnetään Suomen sisällä tapahtuvien kuljetusten ohella laivauskustannuksiin Perämeren ja Merenkurkun satamissa.
Käytännössä tuki on parantanut syrjäseuduilla tehtyjen tuotteiden mahdollisuuksia selvitä hintakilpailussa ja turvannut noiden alueiden työpaikkoja. Näin osa tuesta on veroina palannut takaisin valtiolle.
Suomen maantiede ei muutu vuodenvaihteessa miksikään. Siksi tuen pudotuksesta seuraa suoraan, että Pohjois- ja Itä-Suomessa monen yrityksen toimintaedellytyksistä silpaistaan kappale pois.
Tukea on viime aikoina maksettu noin 350 yritykselle. Tuen tärkeimpiä käyttäjiä ovat olleet sahat, joista moni vie ison osan valmistamistaan tuotteista ulkomaille.
Esimerkiksi kuusamolaisen, yli 200 henkeä työllistävän Pölkyn tuotannosta vientiin lähtee 70 prosenttia. "Sijainti on suurin haaste vientikilpailussa", yrityksen toimitusjohtaja Jouko Virranniemi totesi äskettäin Kalevassa. Kasvavia kustannuksia on taantuman uhatessa vaikea siirtää hintoihin ja periä asiakkailta.
Lapissa ja Kainuussa kuljetustuen piirissä olevan metsäteollisuuden osuus teollisuustuotannon bruttoarvosta on lähes 35 prosenttia. Pitääkin hartaasti toivoa, etteivät tuen pudotuksen seuraukset alueen yrityksissä olisi kovin dramaattisia. Tämä selviää vasta tuonnempana.
Vientikilpailussa hankala taustatekijä on sekin, että samaan aikaan Ruotsissa maksettavat kuljetustuet ovat Suomeen verrattuna moninkertaisia.
Samoin vasta tuonnempana saataneen kuva siitä, kuinka paljon tuen leikkaus lopulta säästää valtion menoja. Menojen kuristus yhtäällä tapaa iskeä takaisin sekä verotulojen menetyksinä että työttömyyden aiheuttamina erilaisina kustannuksina.
Pitkien etäisyyksien maassa kuljetuskustannukset pitäisi pystyä pitämään mahdollisimman matalina. Ikään kuin taantuman tulo ja kuljetustuen pudotus eivät vielä olisi riittävän vakavia uhkia, sillä kahden vitsauksen päälle on kuljetusalalle tulossa kolmaskin: dieselveron korotus reilulla kymmenellä sentillä litralta vuodenvaihteessa.
Veronkorotuksen taustalla ovat EU:ssa sovitut päästötavoitteet ja pyrkimys tasapainottaa valtion velkaista taloutta. Hyviä pyrkimyksiä molemmat, jos verojen nousut noihin tavoitteisiin vain johtavat.
Väistämätön tosiasia joka tapauksessa on, että valtion toimien takia yritysten toiminta- ja työllistämisedellytykset Pohjois- ja Itä-Suomen pitkien taipaleiden alueilla huonontuvat. Se lisää alueellista epätasa-arvoa.