Burman sotilasjunttakin joutui lopulta taipumaan hennon kukkaisnaisen edessä. Kotiarestista viikonloppuna vapautettu Aung San Suu Kyi sai Burman opposition ohella ihmiset ympäri maailmaa riemuitsemaan.
Sotilasjuntasta piittaamattomat kansalaiset ovat muutaman päivän ajan rohkaistuneet kokoontumaan ja osoittamaan avoimesti suosiotaan kansakunnan toivoa ylläpitäneelle oppositiojohtajalle.
Sotilasjuntan armahtama Suu Kyi on viime päivät saanut toimia vapaasti. Hänen sanomansa on ollut rauhanomainen ja yhteistyöhakuinen. Tavoitteena on rauhanomainen vallankumous.
Burman oppositiojohtaja Aung San Suu Kyille on käynyt samalla tavalla kuin Etelä-Afrikan entiselle presidentti Nelson Mandelalle ja tshekkikirjailija ja ex-presidentti Vaclav Havelille. Suu Kyin arestivuodet, Mandelan ja Havelin vankeusvuodet eivät menneet hukkaan. Kansa ei missään vaiheessa unohtanut heitä. Päinvastoin, he nousivat palvottuun asemaan. Suu Kyistä on tullut burmalaisten äiti.
Karismaattisen Suu Kyin väkivallaton politiikka kuvaa sitkeyden voimaa. Hän itse sanoi, että Burman oppositio osoittaa pikemminkin sitkeyttä kuin kestävyyttä. Kotiarestivuotensakin hän kuittasi sanomalla, että pelko on pahin vankila.
Suu Kyin poliittisia esikuvia ovatkin väkivallattoman vastarinnan kehittäjä, Intian itsenäisyyttä ajanut Mahatma Gandhi ja Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen johtaja Martin Luther King. Seuraavat vapaustaistelijat voivat lisätä joukkoon myös Suu Kyin nimen.
Suu Kyi on käynyt pitkän tien eliittiperheen tyttärestä kotirouvaksi Isoon-Britanniaan ja kotimaansa oppositioliikkeen johtajaksi. Burma oli keskellä mullistuksia, kun hän 1988 palasi Burmaan hoitamaan sairasta äitiään. Kuuluisan itsenäisyyskenraalin tytär ajautui vauhdilla politiikkaan, tunnetuin seurauksin.
Sotilasjuntta on vuosia yrittänyt kitkeä oppositioliikettä heittämällä demokratialiikkeen johtajia ja kannattajia vankilaan. Maassa arvioidaan olevan yli 2 000 poliittista vankia. Suu Kyi puolestaan erotettiin vuosikausiksi muusta maailmasta. Se ei auttanut, sillä ihmiset eivät suostuneet unohtamaan häntä.
Kansainvälisesti Suu Kyin toiminta palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla. Tämä sen jälkeen kun Suu Kyin johtama NLD voitti parlamenttivaalit 20 vuotta sitten. Sotilasjuntta ei kuitenkaan hyväksynyt vaalitulosta.
Suu Kyi on joutunut tekemään henkilökohtaisia uhrauksia omistautuessaan oppositioliikkeelle. Hänen miehensä kuoli, kun hän oli kotiarestissa. Suu Kyi olisi saanut lähteä Englantiin tapaamaan perhettään, mutta takaisinpaluusta ei ollut takeita. Kotiarestissa hän ei ole voinut tavata lapsiaan ja myös lapsenlapsi on 65-vuotiaalta isoäidiltä vielä näkemättä. Perhe kävi aikoinaan pokkaamassa Nobel-palkinnonkin Oslossa, kun hän istui arestissa.
Demokratiakehitys maailmalla osoittaa, että pitkällisestä ja julmasta diktatuurista tai sotilasvallasta huolimatta demokratia ja sen antama toivo paremmasta on sitkeää lajia.
Mahdollisuuksien ikkuna avautuu, kun tilanne on kohdallaan. Historiallista hetkeä pitää käyttää hyväksi. Todennäköisesti mikään juntta ei enää tämän jälkeen voi pysäyttää Burman demokratiakehitystä ja sotilasvallan kaatumista. Tilapäiset takaiskut ovat kuitenkin mahdollisia.
Suu Kyin vapauttaminen on merkittävä askel, mutta ei vielä kerro kaikkea Burman tulevaisuudesta. Toistaiseksi juntan lakkauttama NLD-puolue on julistettu laittomaksi järjestöksi.
Selvää on, että Suu Kyi pyrkii kokoamaan opposition yhtenäiseen rintamaan. Kommentaattorit ovat puhuneet samettivallankumouksesta.
Paljon riippuu siitä, minkälaiseksi vuoropuhelu sotilasjuntan kanssa muodostuu. Suu Kyi on sanonut olevansa valmis tapaamaan ja puhumaan Myanmarin johdon kanssa.
Juntta tuskin luopuu vallasta vapaaehtoisesti ja saattaa tarjota näennäisdemokratiaa, jossa siviilivallan takana sotilaat pitävät ohjakset tiukasti käsissä.