Maailmantilanne heijastuu myös kukkakauppaan. Kun maailmalla soditaan ja tuskaillaan talouskäyrien käyttäytymistä, mielenrauhaa haetaan kukka-asetelmista, pohtii floristi ja sidonnanopettaja Taisto Taskinen.
Hänen mukaansa vähän joka puolella maailmaa tuntuu trendinä vahvistuvan luonnonmukaisuus.
"Nyt ei käytetä paljon koristeita, ja mitä käytetään, ovat ne läheltä saatavia kuten käpyjä tai männynoksia. Taakse on jäämässä amerikkalaistyylinen sidonta, jossa harrastetaan paljon nauhoja ja kimalletta."
Esimerkiksi orkidea-asetelman tukirakenteeksi Taskinen käyttää koristetatarin vartta. Tukirakenteet ja orkideat hän sitoo paperinarulla.
Tulevan joulun asetelmissa niissäkin kaihdetaan turhia krumeluureja.
Takanreunalle tai ruokapöydälle nostetaankin ehkä asetelma, jossa syvänpunaiset ruusut saavat seurakseen valkoisia keijunkukkia ja vihreitä männynhavuja. Makuasia on, haluaako jouluilmettä korostaa hopealangasta kietaistulla tähdellä.
"Ammattikukkakauppias pystyy erottautumaan sidontatöillä, tekemällä kokonaisuuksia, joita marketista ei saa", Taskinen korostaa.
Ideoitaan Taskila esitteli keskiviikkona Oulussa, jonne Suomen suurin kukka-alan yritys Huiskula Oy oli kutsunut pohjoisen Suomen kukkakauppiaita viettämään yrityksen 70-vuotisjuhlaa.
Ruusua viljellään runsaasti
Noin 21 miljoonan euron vuosiliikevaihtoon yltävä Huiskulan perheyritys harjoittaa kukkien tukkukauppaa, tuotantoa ja maahantuontia. Yrityksen päätoimipaikka on Turussa, jossa sijaitsee myös sen tuotantolaitos Huiskulan puutarha.
Turun lisäksi yrityksellä on toimipisteet kahdeksassa kaupungissa, muun muassa Oulussa. Oulun kukkatukku on palvellut Pohjois-Suomen kukkakauppiaita yli 40 vuotta. Sen asiakkaina ovat toimialueen noin 120 kukkien vähittäismyyntipistettä.
Kukka-alalla eletään Suomessa myllerryksen aikaa, arvioi Huiskula Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Rantanen. Hänen mukaansa pudotuspeli juontuu Suomen EU-jäsenyyden alkuun. Kun kukkien tuonti 1990-luvun puolivälissä vapautui, kävi neilikan ja leikkokrysanteemin viljely Suomessa kannattamattomaksi. Kukkaviljelmien tuotantosuunnaksi vaihtui ruusu, mistä Rantasen mukaan on nykyään jonkin verran ylituotantoa.
Suomessa viljellään leikkoruusua vuodessa noin 80 miljoonaa kappaletta, joista Huiskulan puutarhalta tulee kahdeksan miljoonaa kappaletta.
Leikkoruusun kotimaisuusaste on korkea: jopa 80-90 prosenttia niistä on suomalaista alkuperää. "Ruusu on aika huono matkustamaan ja arka lämpötilojen vaihteluille. Siksi sitä kannattaa viljellä täällä", Rantanen tietää.
Kolumbiassa tai Keniassa viljellyn ruusun tai muun leikkokukan matka oululaiseen kukkakauppaan kestää noin viikon. Suomessa kasvatettu ruusu on kukkakaupassa 1-3 päivässä poimimisestaan.
Puola ja Viro houkuttelevat
Maailman kukkakaupan keskus on Hollanti, jonne maan omien kukkaviljelysten tuotannon lisäksi virtaa viherkasveja Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Välimeren alueelta huutokaupattavaksi muihin maihin. Kaukaisimmat Suomeen tulevat kukat ovat lähtöisin Kolumbiasta, Ecuadorista, Keniasta ja Zimbabwesta. Idästä, lähinnä Thaimaasta tuodaan orkideoja.
Alaa ei uhkaa niinkään Kiina-, vaan pikemminkin Puola- tai Viro-ilmiö, Jaakko Rantanen arvioi.
Esimerkiksi Puolassa on paljon puutarha-alan osaajia, jotka ovat työskennelleet alan yrityksissä Hollannissa, Saksassa ja Skandinaviassa.
"Kun kustannus- ja palkkataso ovat Puolassa huomattavasti alle Saksan ja Hollannin, näiden maiden yrittäjät näkevät Puolan houkuttelevana investointikohteena", Rantanen huomauttaa.
Kotimaan kukkayrittäjiä hän arvioi Viron voivan kiinnostaa paitsi edullisten palkkakustannusten, myös Suomea eteläisemmän sijainnin vuoksi.
