333 menetettyä elämää. Heistä 64 oli alle 25-vuotiaita. Pohjois-Pohjanmaalla huumekuolemia oli 25, eli 13 enemmän kuin edellisvuonna. Nämä ovat vuoden 2025 tilastoja Suomesta. Huumekuolemia oli enemmän kuin koskaan aiemmin. (Tilastokeskus)
Huumekuolema ei ole vain yhden ihmisen kuolema. Se on menetys myös kaikille niille, joiden elämään hän kuului. Tilastot kertovat kuolemien määrän, mutta eivät kaikkea sitä surua, huolta, pelkoa ja ikävää, joka jää niiden taakse.
Jokainen kuollut on ollut jonkun lapsi, sisarus, ystävä, kumppani, vanhempi tai muu läheinen. Joku, jonka viestiä odotettiin. Joku, jonka puolesta valvottiin öitä. Joku, jonka puhelua pelättiin tai toivottiin. Joku, jonka elämään liittyi muistoja, unelmia ja toivoa paremmasta.
Huumekuolema ei pääty siihen hetkeen, kun ihminen kuolee. Se jatkuu läheisten suruna, kysymyksinä, syyllisyytenä, ikävänä ja joskus myös helpotuksena siitä, että jatkuva huoli on viimein ohi. Nämä kaikki tunteet voivat olla olemassa yhtä aikaa.
Jokaisen huumekuoleman kohdalla on myös syytä kysyä, olisiko jotain voitu tehdä toisin. Kuolemat eivät synny tyhjiössä. Niihin kietoutuvat yksilön elämäntilanne, yhteiskunnalliset rakenteet, palvelujen saatavuus ja se, millaiseksi ihminen tulee kohdatuksi silloin, kun hän hakee tai tarvitsee apua.
Stigma elää edelleen vahvana niin rakenteissa, yhteiskunnassa kuin palvelujärjestelmässäkin. Siksi meidän on kyettävä kehittämään palveluja niin, että ne vastaavat aidosti päihteitä käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä tarpeisiin.
Samalla emme saa unohtaa ihmisen kohtaamista. Jokainen kohtaaminen jättää jäljen. Meistä ammattilaisista riippuu, millaiseksi tuo jälki muodostuu. Vaikka emme voi muuttaa menneitä, voimme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Siksi jokainen menetetty elämä on myös muistutus siitä, miksi tätä työtä tehdään.
3. marraskuuta muistamme huumeisiin kuolleita ja sytytämme kynttilän heidän muistolleen. Sytytämme ne myös toivon merkiksi, jotta yhä harvemman elämä päättyisi huumeisiin. Kukaan heistä ei syntynyt kuollakseen huumeisiin. Siksi emme saa lakata tekemästä työtä sen eteen, että mahdollisimman moni saa mahdollisuuden elää.
Veronica Hanhisuanto
projektipäällikkö, päihdetyöntekijä, Pohde