Oulussa on aina haissut pahalle. Ja sinä, joka veit toissa viikonloppuna Kossun mustaoranssin kangaskassin, et ainakaan ilmapiiriä raikasta.
"Rovaniemen ja Tornion jälkeen oli vuorossa lauantaikeikka Nelivitosessa. Ei siinä mitään, keikka meni kaikkinensa hyvin ja porukka tykkäsi", rumpali Kimmo Kosenius selvittää 21. syyskuuta illan tapahtumia.
Oulun keikka oli osa tämän syksyn Pelle Miljoona Unabomberin ja Tumppi Varonen & Problemsin? Punk Circus -kiertuetta. Viimeksi bändit nähtiin yhdessä 1991 Pohjalla taas -kiertueella. Tällä kerralla pohjatunnelmiin pääsi vastikään Varosen kelkkaan lähtenyt, punkin alkuaikoina Woudessa soitellut "Kossu" Kosenius.
"Keikan jälkeen jäin muutaman tutun kanssa alakertaan jameihin, muut bändin jäsenet lähtivät hotellille. Otin muutaman oluen ja hain sitten narikasta takin ja kassin."
Narikassa Kosenius oli vielä tukevasti tolpillaan, kadulla alkoi tuntua kummalta. "Oli kuin jalat olisivat olleet lyijyä. Kadun toisella puolella oli jotain hämärää porukkaa. Sen sijaan että olisin kävellyt Anttilan edestä ja sitten puiston läpi hotellille, ajattelin, että on turvallisempi kiertää parkkihallin takaa."
Kosenius kertoo olonsa olleen samanlainen kaksi kertaa aikaisemmin: Australiassa ja Liettuassa. Tuolloin Koseniuksen ja matkakumppanin juomiin oli laitettu tyrmäystippoja. Australiassa Koseniukselta vohkittiin kultaketju, Liettuassa hän ehti tuntea aineen vaikutuksen, raahata kaverinsa ja itsensä taksiin turvaan ja oksentaa käpälöidyt nesteet ulos.
Ulkona Kosenius istahti alas ja poltteli sikarin. Sitten filmi katkesi.
Hän heräsi aamulla kuuden pintaan noin kilometrin päässä Anttilasta kerrostalon rapuilta.
"Tajusin, että päästä tulee verta ja kipu on melkoinen. Sitten ajattelin että voi p***ele, kassi on hävinnyt."
Kassin tilalle Koseniukselle oli jätetty hiusrajasta taaksepäin kulkeva verta vuotava haava.
"Jos olisin itse kaatunut, olisi jälkiä varmasti kasvoissa ja käsissäkin. Päähän on tullut melkoinen tälli, se kipuilee vieläkin."
Kosenius pääsi hotelliin ja tilasi respaan taksin, jolla hän kävi ajamassa reitin läpi. Aamiaisen jälkeen hän kulki samoja polkuja vielä Tumpin kanssa ennen kuin meni poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen.
Kadonneessa kassissa on Koseniuksen keikkavaatteiden, villapaidan ja tossujen lisäksi arvokas kamera.
"Vaatteita ja kameroita saa aina uusia, mutta kameralla oli otettu kiertueen aikana kuvia, joita oli tarkoitus käyttää myöhemmin kirjassa", Kosenius harmittelee korvaamattoman aineiston menetystä.
Suggestoterapeuttina työskentelevä Kosenius pohtii, olisiko hypnoosilla mahdollista palauttaa illan tapahtumat mieleen. Hän on työskennellyt päihdehuoltoklinikan asiakkaiden kanssa ja epäilee, etteivät kemikaalien tyrmäämät aivot reagoi hypnoosiin normaalilla tavalla. Kollegoilta hän aikoo kuitenkin asiaa kysyä.
Kosenius pohtii nykyistä itsekeskeistä ja rauhatonta maailmanmenoa. Ravintoloiden narikoissa portsarit joutuvat käyttämään luotiliivejä ja käsirautoja, kaduilla möykätään ja hakataan ohikulkijoita ja yleisö on kaatokännissä.
"Olen soittanut 35 vuotta, mutta mitään tämmöistä en ole nähnyt."
Kalevassa ollut kadonnut-osaston ilmoitus ei ole poikinut tietoa kadonneesta kassista. Vaikka kyseessä on päivänselvä rikos, olisi Kosenius valmis painamaan asian villaisella, jos vain saisi edes muistikortin kuvineen takaisin.
"Minulla on sellainen tunne, että nuo tavarat tulevat vielä vastaan jossakin tilanteessa", rumpali uumoilee. "Joku vain hankki itselleen huonoa karmaa."
Niin tai näin, Oulusta jäi huono maku ja rumpali pohtii, haluaako enää Oulussa soittaa.
Jutun loppuun pistetään pyörimään Kauko Röyhkää ja Paska kaupunki. Kuulemiin.