Kolumni

Kuka ta­lut­taa mies­po­lon­hä­nel­le tehtyyn neu­vo­laan?

Tuoreessa väitöskirjassa otettiin mittaa kainuulaisesta miehestä kulttuurisesta vinkkelistä tiiraillen.

Tuoreessa väitöskirjassa otettiin mittaa kainuulaisesta miehestä kulttuurisesta vinkkelistä tiiraillen. Johtopäätös on odotetun karu: syrjäseudun miehen taakkana ovat paitsi perintötekijät, myös perinteet.

Kainuulainen mies kantaa keskimääräistä yleisemmin geeneissään ominaisuuksia, jotka altistavat hänet esimerkiksi sydän- ja vesisuonitaudeille. Perinnepuolella istuvat lujasti rasitteina rasvainen ja suolainen ruoka, viina ja tupakka.

Tutkimusta varten haastatellut tuntuvat suhtautuvan lähipiirissä rehottaviin sairauksiin tyynesti. Meillä ja naapurissa kun on sairastettu aina. Lääkärissä ei rampata, mitä nyt korkeintaan verenpainelääkeresepti haetaan viimeistään kolmenkympin korvilla.

Sairauksiaan ei miehen sovi turhaan valitella, naiset tekevät sen kyllä heidänkin edestään. Sillä pakollisella reseptinhakureissulla vastaillaan lääkärin kysymyksiin passiivissa ja sellaisin vertauksin, että muualta tullut valkotakki ei tiedä, mitä hänelle jutellaan.

"Usseimpana aamunapa tuo viina vettä vinkassoo", tokaisee kainuun mies, eikä lääkäri välttämättä ymmärrä potilaan kertovan alkoholiongelmastaan.

Väitöskirjan tekijä ehdottaa miehille omia neuvoloita. Ne olisivat sellaisia paikkoja, joissa miehen erityispiirteet ymmärrettäisiin ja joissa häntä kannustettaisiin parempiin elämäntapoihin.

Ehdotuksen soisi toteutuvan, mutta samalla epäilyttää. Kuka kainuulaisen ja miksei muuallakin asuvan, jälkipoltin päällä kohti hautaa kiitävän miehen sinne neuvolaan taluttaa?

Haastattelussa on helppo vakuuttaa, että tokihan terveellisempi elämä kiinnostaa. Uppovoissa paistetun käristyksen ja olutpakin vaihto salaattiin ja rasvattomaan maitoon on kuitenkin iso kynnys ylitettäväksi.

Miehestä ollaan nyt laajemminkin huolissaan. Vaikka suomalaisten terveys kohenee, väestöryhmien terveyserot kasvavat. Uhanalaisimpia ovat huonosti koulutetut, syrjäseudulla asuvat miehet.

Naisilla menee samaan aikaan yhä paremmin. Edes hokema "naisen euro on 80 senttiä" ei pidä enää paikkaansa. Naisen euro on kuulemma vähintään 96 senttiä ja usein jopa yli euron. Miehen elinvuosi on kuitenkin yhä vajaat 11 kuukautta.

Naiset ottavat yhä vahvemman otteen poliittisesta ja taloudellisesta vallasta. Mediakin naisistuu. Aika näyttää, vinoutuuko sukupuolijakauma joillakin aloilla haitaksi asti. Miesopettajistahan on jo pulaa.

Vangeista, alkoholisteista ja kaikenlaisista ressukoista suurin osa on miehiä. Miehen on taas lupa hieman höllätä otettaan elämänsä hallinnasta, kun hiljattain kerrottiin, että jopa avioeroalttius alkoholismista puhumattakaan on monella miehellä geenien ohjaamaa. Mitäs sitä väistämätöntä vastaan potkimaan.

Jos miesneuvoloita perustetaan, niiden asiakkaiksi saadaan aivan vääriä miehiä. Kannustusta ja vinkkejä hakevat muutenkin itsestään huolta pitävät tyypit, mutta peräkamarin jurot lenkinpurijat pysyvät tavoissaan. Ja jos neuvoja tuputetaan liian ärhäkästi, napataan uhallakin pari ryyppyä lisää.

Suomalaisten miesten tulevaisuus voisi olla nuorisossa, mutta hyvältä ei näytä sielläkään. Liikkumattomuuden apuvälineet ovat vaihtuneet televisiosta läppäriin ja ylipainon lähde savuläskistä einespitsaan, mutta lopputulos on yhtä kaikki sama.

petri.hakkarainen@kaleva.fi