Kiitos Vancouverin olympialaisten, kuhina Suomen jääkiekkomaajoukkueen ympärillä käy kiivaana. Kaikki haluavat jo nyt tietää, ketkä 3+20=23 pelaajaa saavat pukeutua Suomen viralliseen edustusasuun - samaan, jota pitävät muun muassa niin pikaluistelija Pekka Koskela, hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kuin alppihiihtäjä Tanja Poutiainen. Olympialaisissa kun ollaan, kaikki ovat yhtä kuin suurta perhettä.
Kattavaa vastausta leijonien olympiakokoonpanoon ei vielä tiedä edes päävalmentaja Jukka Jalonen, jolla on edelleen 40-50 pelaajan lista. Tästä joukosta vain kymmenkunta voi pitää itseään Mikko Koivun johdolla varmana kisapelaajana. Ovatko siellä edes Teemu Selänne ja Saku Koivu, joiden alkukausi on ollut varsin valju verrattuna esimerkiksi samaan ikäluokkaan kuuluvaan Hannes Hyvöseen, joka on takonut KHL:ssä kovaa jälkeä?
Totta kai ovat, mutta eivät välttämättä pelillisten ansioiden vuoksi, vaan johtajuutensa, menneisyytensä ja saavuttamansa statuksen vuoksi.
Päävalmentaja Jalonen on arvioinut, että Euroopan kaukaloista Vancouveriin lähtee 3-7 pelaajaa. Kaikki kunnia SM-liigalle, mutta tällä hetkellä sarjan pelaajista vain yli 800 NHL-ottelun Sami Kapanen täyttää olympiakriteerit. Torinossa 2006 heitä oli kaksi; Kärppien Niklas Bäckström ja Lasse Kukkonen, joista kumpikaan ei saanut jääaikaa - mutta kuitenkin olympiahopean kaulaansa.
Maalivahtikolmikkoon on lähes mahdotonta tunkeutua Euroopasta. Sitä vastoin puolustuspää on kokonaisuutensa varsin hahmottumaton, kun esimerkiksi Philadelphian Kimmo Timonen on kaikkine vaivoineen jatkuva kysymysmerkki. Samaan sarjaan kuuluvat myös Vancouverin Sami Salo ja Carolinan Joni Pitkänen. Kaikille heille ehjä kausi on suoranainen ihme.
Euroopassa pelaavista pakeista matkalippua voi tyrkyttää Omskin Lasse Kukkoselle, Minskin Ossi Väänäselle ja miksei myös Frölundan Mikko Lehtoselle. Hyökkääjistä voisi liputtaa Minskin Ville Peltosen puolesta.
Joka tapauksessa ensi viikolla pelattava Karjala-turnaus tarjoaa suomalaisille kiekkojännäreille oivan näyteikkunan nähdä omin silmin tai tv:n välityksellä lähes kaikki parhaat Euroopassa kiekkoilevat huiput.
Samalla Jaloselle avautuu mitä parhain mahdollisuus nähdä läheltä leijonayksilöiden nykyvire. Mikä se on pelillisesti, mutta ennen kaikkea psyykkisesti?
Kuinka paljon sielussa virtaa todellista intohimoa, joka lopullisella valintahetkellä painaa vaakakupissa yllättävän paljon.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi