Kolumni

Kuka suo­je­li­si Lapin asuk­kaan pe­si­mä­paik­kaa

Vuotoksen altaan rakentamista odottaneiden itälappilaisten on nyt uskottava se.

Vuotoksen altaan rakentamista odottaneiden itälappilaisten on nyt uskottava se. Lähiseudun suot ja rämeiköt ovat niin elintärkeitä lintujen lisääntymis-ja pesimispaikkoja, että sen rinnalla heidän työllistymisellään ja toimeentulollaan ei ole merkitystä. Jos leipä loppuu tai sähkölaskuun ei ole varaa, on muutettava muualle, elettävä köyhyydessä tai mentävä sippikunnan toimeentuloluukulle. Linnut, suot ja metsät menivät heidän toimeentulonsa ja pesimäpaikkojensa edelle.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä Vuotoksen kaatamiseksi juhlittaessa allasalueen ainoille asukkaille, yli 80 -vuotiaalle avioparille, annettiin julkisuudessa tulevaisuus allasalueella. Pikemminkin olisi pitänyt kysyä tulevaisuutta Itä-Lapin työikäisiltä ja nuorilta. Suojelijoilta on nyt oikeus odottaa konkreettisia esityksiä, miten suojellaan myös luontoon kuuluvan Lapin ihmisen pesimäpaikkaa, kotia, työtä ja toimeentuloa.

Riittääkö asukkaiden elinkeinoksi se, että Naturaan vaadittavien Kemihaaran soiden linnustoa katselemaan pyrähdetään kalliilla jeepeillä, kaivetaan kaukoputket esiin, tukitaan tie hetkeksi ja häivytään paikalta. Kemihaaran ryteikköjä viisitoista vuotta ammatikseen kulkenut pitää lähinnä vitsinä, että keskieurooppalaiset lintuharrastajat tulisivat paikallisten elinkeinoksi asti rämpimään Kemihaaran soilla.

Jos luontomatkailusta olisi osaksikaan Itä-Lapin asukkaiden toimeentulon pelastajaa, voi kysyä, miksei se ole sitä jo nyt. Jos Kemihaaran alue on niin ainutkertainen, kun nyt väitetään, on suorastaan tyhmää ollut jättää käyttämättä sen imagoa hyväksi. Luulisi, että varsinkin alueen hukuttamisen pelossa jokainen itseään kunnioittava luontoharrastaja olisi halunnut nähdä sen jo.

Kovin on ollut kuitenkin hiljaista Pelkosenniemen raitilla ja melkoisia elvytyspaketteja tarvitaan, jos vauhti muuttuu.

Vuotoksen rakentamisen antama piristysruiske ja elämänsyke evät olisi jääneet vain Itä-Lappiin, vaan heijastuneet laajemmallekin alueelle mahdollisuutena ja elämänuskona. Osan 500 työpaikasta olisivat ottaneet paikalliset ikääntyvät metsurit altaan raivauksessa voidakseen allastöiden jälkeen siirtyä kunniakkaasti eläkkeelle.

Työtä odottavien korvissa vihreiden kansanedustajan Satu Hassin julkisuuteen antama lausunto, että Vuotoksen kaatuminen oli hänen elämänsä paras joululahja, tuntuu suorastaan irvokkaalta. Joulupukki jätti lahjoitta monet vuosia työtä odottaneet. Heitäkin vielä alueella on, vaikka Pelkosenniemen väestö mahtuisi jo suureen kouraan.

Viimeisen viiden vuoden aikana Pelkosenniemen, Savukosken, Sallan ja Kemijärven väestö on vähentynyt 2 500 henkilöä. Koko Lapinkin kohdalla liikutaan terveen yhteiskuntakehityksen suhteen kriittisellä rajalla: nyt lappilaisia kuolee enemmän kuin syntyy.

Lapin alueesta noin 30 prosenttia on jo jonkinasteisessa suojelussa. Sekään ei kuitenkaan näytä riittävän Vaatimukset vanhojen metsien lisäsuojelusta kasvavat koko ajan. Lähiajat osoittavat, kaatuvatko myös lupaavat kaivoshankkeet kaivosten sivukiven jätetulkintaan.

Jos kaikkiin suojelijoiden vaatimuksiin suostutaan, Lapin ihmisen pesimäpaikat ovat todella vaarassa. Mutta vielä voi vaatia, varsinkin jos on kuukausipalkalla, auto alla, tupakka suussa ja lentoliput Madeiralle.