Joensuu on vihdoinkin saamassa juristien tutkinnonanto-oikeuden. Päätös on kirvoittanut kritiikkiä ennen kaikkea – yllätys yllätys Lapin yliopistosta Rovaniemeltä.
Rehtori Mauri Ylä-Kotola piti hanketta jopa vaarallisena, sillä Lapin yliopisto joutuisi kilpailemaan oikeustieteen opiskelijoista juuri Itä-Suomen yliopiston kanssa.
Lapin yliopisto kouluttaa juristit tällä hetkellä Itä-, Länsi-, Keski- ja Pohjois-Suomeen. Ikäluokkien pienentyessä Ylä-Kotolan mielestä opiskelijoita ei riitä neljään yliopistoon.
Ilmeisesti kysymys on kuitenkin Uudeltamaalta tulevista opiskelijoista. Onhan Uusimaa kolmanneksi suurin alue Lapin ja Oulun jälkeen, mistä Rovaniemelle hakeudutaan lakia lukemaan. Pääkaupunkiseutu vetää myös jatkuvasti juristeja.
Niinpä Lapista valmistuinella on Helsingissä oma epävirallinen yhdistyksensäkin.
Lapin yliopiston ylioppilaskunta antoi oikein kannanoton, jossa hanketta vastutettiin juuri niillä samoilla perusteilla, joilla 1970-luvulla vastustettiin juristikoulutuksen aloittamista Rovaniemellä. Oltiin huolissaan yksikön pienuudesta, opetuksen ja tutkimuksen laadusta, henkilökunnan saatavuudesta ja matkalaukkuprofessoreista.
Suomen Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Jorma Tilander näki Joensuun juristikoulutuksen aloittamisen puhtaana aluepolitiikkana, mutta niin nähtiin aikanaan Lapin yliopistonkin perustaminen. Se oli 1970-luvun aluepolitiiikan viimeinen akateeminen kukkanen.
Joensuun juristikoulutuksen vastustamisessa ei ole kysymys olemassa olevien tiedekuntien opiskelijamäärien supistamisesta. Päinvastoin, opiskelijamääriä tullaan kasvattamaan.
Tällä hetkellä sisäänotto on yhteensä noin 560 opiskelijaa ja sitä on tarkoitus nostaa vuoteen 2016 mennessä 650:een.
Lappi ja Turku ottaisivat kumpikin noin 150 oikeustieteen opiskelijaa vuosittain ja Helsinki 300 ja loput viitisenkymmentä jäisivät Joensuulle.
Eräs pelko Joensuulle annettavaan tutkinnonanto-oikeuteen liittyykin sisäänoton mahdolliseen kasvattamiseen 40:stä tulevina vuosina. Näinhän on tapahtunut Rovaniemellä. Tiedekunta aloitti vuonna 1979 ottamalla oikeustiedettä opiskelemaan 70 opiskelijaa. Viime vuosina sisäänotto on ollut 120–130 vuosittain. Pienryhmäopetuksesta on siirrytty massaopetukseen.
Uusia yksiköitä on aina vastustettu. Kun oma yksikkö on saatu pystyyn, on sujuvasti siirrytty nurkkakuntaiseen protektionismiin. Turun oikeustieteellisen tiedekunnan perustaminenkin vuonna 1960 herätti ihmetystä Helsingissä.
Kun yhtiöoikeuden luennoilla vuonna 1967 apulaisprofessori Allan Huttunen ilmoitti, että hän muuttaa professoriksi Turkuun, meillä opiskelijoilla loksahtivat suut auki. Kuinka nyt joku voi muuttaa Helsingin yliopistosta niin kauas kuin jonnekin Turkuun. Vastahan sinne on perustettu joku tiedekunnan tapainen.
Yliopistoverkoston laajetessa Itä-Suomi jäi kuitenkin paitsioon juristikoulutuksessa. Lappeenrantaan ja Joensuuhun tuli jokunen virka. Lakimieheksi saattoi kuitenkin valmistua vain Helsingistä, Turusta ja Rovaniemeltä.
Itä-Suomi hävisi juristikoulutuksen poliittisen edunvalvontapelin vuosiksi, eivätkä kaikki juristeja kaivanneetkaan, kunhan oli tekniikkaa ja lääketiedettä.
Itä-Suomessa kuitenkin kyllä aika nopeasti havaittiin, että juristijakin tarvitaan. Itäraja oli avautumassa ja Kuopiossa ja Kouvolassa oli hovioikeus.
Tiedekuntiin oli kuitenkin vaikeata päästä, kun preppauskursseja lukuunottamatta ei ollut koulutusta.
Ensin hätiin riensivät kesäyliopistot. Varsinkin Kuopion kesäyliopiston rehtori Elina Kekäläinen oli aktiivinen järjestämään oikeustieteen kursseja. Minäkin kävin kesäisin pitämässä rikosoikeuden kursseja Kuopiossa kolmella vuosikymmenellä 1970–90-luvuilla.
Lapin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta teki joinakin vuosina kesäyliopiston kanssa oikein kurssiohjelman, jolloin useammat opettajat Rovaniemeltä kävivät kursseja pitämässä Kuopiossa.
Joensuun yliopistossa kuitenkin tajuttiin, että yliopistoon on saatava oma juristikoulutus ja tutkinnonanto-oikeus, eikä vain joukkoa oikeustieteellisiä opintoja. Yliopiston johto näki asian tärkeänä muutoinkin kuin vain juhlapuheissa ja virkoja ryhdyttiin perustamaan.
Joensuuhun tuli muutamia innokkaita pioneereja professoreiksi ja tutkinnonanto-oikeutta haettiin sitkeästi. Osa Joensuun opiskelijoista pyrki jo pitkästi Joensuussa opiskeltuaan oikeustieteellisiin tiedekuntiin vain saadakseen oikeustieteellisen tutkinnon.
Oli vain ajan kysymys, milloin juristien tarpeen katsottiin kasvaneen niin paljon, että neljäs koulutusyksikkö voidaan perustetaan.
On myös hyvä muistaa, että Suomi ei ole yksin laajentamassa juristikoulutusta. Ruotsissa on tapahtunut vastaavanlainen yksiköiden kasvu. Pitkään juristeja koulutettiin vain kolmessa yliopistossa: Uppsalassa, Lundissa ja Tukholmassa. Tällä hetkellä mukaan ovat tulleet Göteborg, Örebro ja Uumaja.
Kyllä Joensuunkin juristit maailmaan mahtuvat – onnea matkaan!
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.