Risto Husa: Inkerin urheat. Rokat ja Raput. MC-Pilot Oy kustannus. Tampere 2002.
Risto Husan kirja Antti Rokasta ja hänen sukulaisistaan ei kerro Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Antti Rokasta, vaan inkeriläisestä kansakoulunopettajasta, joka oli talvisodan aikana kuulunut Kuusisen kansanarmeijaan ja joka vasta jatkosodan vuosina suomalaisten vangiksi jäätyään liittyi Heimopataljoona 3:een ja taisteli Suomen tasavallan riveissä puna-armeijaa vastaan.
Kun inkeriläisten palautus tuli 1944 ajankohtaiseksi, Rokan ei ollut entisenä heimosoturina hyvä palata Neuvostoliittoon. Se olisi tiennyt melko varmaa teloitusta. Niinpä hän ensin piileskeltyään pakeni Ruotsiin nahkansa pelastamiseksi.
Kirja kertoo myös Rokan vaimon veljestä, Vihtori Rapusta, joka toisin kuin lankonsa lähti sodan jälkeen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Hän säilyi tosin hengissä, mutta joutui leirille monien muiden lailla 'jatkokoulutukseen'.
Hänen onnistui kuitenkin myöhemmin vuonna 1968 vierailla sisarensa luona Ruotsissa ja toimittaa tälle ja hänen miehelleen Antti Rokalle muistelmansa, joita Husa on hyödyntänyt.
Husa pyrkii korjaamaan Petri Sarjasen vuonna 2000 julkaiseman teoksen Tuntematon Rokka tulkintoja.
Kirjailija Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Rokan toiminnallisena esikuvana oli Husan mielestä tosin ollut sakkolalainen Viljam Pylkäs, kuten Sarjanen esittää, mutta inkeriläisellä Antti Rokallakin oli henkilökuvaan vaikutusta, sillä Linna ja Rokka olivat tavanneet ja tunsivat toisensa.
Husan väitteen mukaan Väinö Linnan Rokka onkin Viljam Pylkkään ja oikean Antti Rokan sekoitus.
Husa on tukeutunut tulkinnoissaan arkistojen ja kirjallisuuden lisäksi laajaan haastatteluaineistoon, jonka todistusvoimaa voi tosin ja pitkääkin paikka paikoin epäillä.
Kirjan mainoksessa puhutaan tutkimuksesta. Vaikka teos sisältää kieltämättä mielenkiintoisia tietoja, ne jäävät paikka paikoin mielipiteiksi. Teoksen rakenne on myös jonkin verran sekava.
Kaikesta huolimatta kirja sisältää paljon mielenkiintoista tietoa. Tornionlaaksosta lähtenyttä Husaa on selvästi viehättänyt jokilaakson 'vaaranvuosien' historia.
Häntä on niin ikään kiinnostanut, miten inkeriläisten pakotie kulki juuri hänen kotikontujensa kautta ja kuinka monet sen asukkaat, mm. myöhempi kauppaneuvos Akseli Aho, auttoivat heitä.
Parhainta antia Husan teoksessa ovat ehkä juuri tiedot Tornionlaakson väen toiminnasta inkeriläisten auttamiseksi sekä Vihtori Rapun muistelmiin perustuvat kohdat.
Rapun muistelmien mukaan siellä, missä hän oli karkotettuna, ei esimerkiksi tunnettu meille tuttua saunaa. Peseytyminen tapahtui suuressa tuvan uunissa, johon kukin ryömi vuorollaan.
Onko moinen uskottavaa? Kuka nyt uunissa saunoisi! Saunoipa hyvinkin. Minulla oli 1980-90-luvuilla onni asua sydämellisen inkeriläisvanhuksen naapurina.
Hän kirjoitti suppeat julkaisemattomiksi jääneet muistelmat kokemuksistaan Stalin ajan Neuvostoliitossa ja luovutti muistelmistaan kopion käyttööni.
Myös hän kertoo, miten esimerkiksi Tsherepovetsin lähellä, johon hänet oli perheineen 1930-luvulla siirretty, oli tapana saunoa lämmittämällä tuvan suuri uuni ja ryömiä sen sisään peseytymään.