Kyllä on toimittajapolo nyt ihmeissään. Ainoa lohtu on se, että niin tuntuvat olevan muutkin.
Nimittäin maan kirjat ovat sekaisin. Kuten myös maailman.
Niin, kyse on taloudesta, mistä muusta. Se on surkeassa jamassa.
Joka mediatuutista toitotetaan, että huonosti menee. Toinen toistaan vaikutusvaltaisemmat tahot muun muassa elinkeinoelämästä ja politiikan huipulta, jos kohta muiltakin tahoilta, valittavat mutru huulessa kurjuutta.
Maanantaina kuoroon yhtyivät suuryritysten talousjohtajat. Koskaan ei talousjohtajabarometrin mukaan ole ollut yhtä onnettomat näkymät työllisyyden kannalta. Kyllä on surkeaa. Ja surkeammaksi käy.
Pakkohan niin on olla, jos kerran kaikki sitä hokevat.
Ihme, että ylipäätään on enää yhtään yritystä pystyssä. Tai kuntaa, valtiosta puhumattakaan.
Syyllisiä tilanteeseen etsitään. Keitä he sitten lienevät?
Riippuu tarkastelunäkökulmasta. Talousjohtajabarometri esimerkiksi syyllistää jäykät työmarkkinat. Mitähän se tarkoittaa? Vaikeaa sanoa irti työntekijöitä, kun pitää jopa yt-neuvotella? Lomauttaa? Muuttaa työaikoja?
Vai tarkoitetaanko jäykkyydellä sitä, etteivät palkat laske tiukassa taloustilanteessa? Luultavasti, sillä rahastahan aina loppujen lopuksi on kyse.
Miltäpä tämä sama kuvio näyttää palkansaajan lukulasien takaa katsottuna?
Valistuneen arvauksen mukaan päinvastaiselta. Notkeat ovat työmarkkinat, kuin pajun varsi. Irtisanominen on helppoa kuin heinänteko, verrattuna vaikkapa Saksaan. Ja halpaa. Lomautuskin sujuu tuosta vain. Kuten myös työaikajoustot.
Jos ”huonon taloustilanteen” perusteella palkkojen pitäisi laskea, ne eivät muuta tekisikään. Ei yksikään työnantaja hyvää hyvyyttään hyviä palkkoja maksa.
Miltä asiat näyttävät kauppiaan silmin? Ravintoloitsijan, palveluyrittäjän?
Ei tarvitse olla yrittäjä tietääkseen, että palkkojen aleneminen vähentää tuotteiden kysyntää. Toki oman yrityksen osalta palkan alennukset kelpaavat mainiosti heillekin.
Niin kutsutut talousviisaatkin ovat sanoneet sanansa, kuka mitäkin. Joidenkin mielestä julkinen velkaantuminen pitää pysäyttää heti. Toisten mielestä Suomen velka on edelleen kohtuullisella tasolla ja varaa olisi jopa velkaelvytykseen. Ristiriitoja riittää myös talousoppineiden taholla. Hukassa tuntuvat olevan, poloiset.
Poliitikotkin ovat asialla. Opposition mielestä viisaus asuu oppositiossa, hallitus on tyhmä. Ja päinvastoin.
Saapa nähdä, mihin keskustelu yltyy, kun kerran neljässä vuodessa koittava politiikan kiima-aika alkaa muutaman kuukauden kuluttua.
Eikö mitään hyvää?
Maailmantalous kävi kuilun reunalla vuonna 2008. Silloin Suomessa liike-elämä koitti kovasti rohkaista kansalaisia kuluttamaan teemalla: älä ruoki lamaa. Miksiköhän nyt äänenpainot ovat toiset? Ehkä talouselämä kokee, että sillä saavutetaan parempi ulosmittaustulos kansallisissa kakunjakokilpailuissa.
Ehkä taas pitäisi rohkaista manausten sijaan? Kuluttajilla makaa pankkitileillä passiivista rahaa yli 80 miljardia euroa. Jos tuosta saataisiin liikkeelle kymmenenkin, sillä olisi jo iso vaikutus talouteen.
Ai niin, sitä jotakin hyvää: Talousjohtajabarometrin mukaan liikevaihto ja -voitto paranevat 40 prosentilla yrityksistä.
Vastikään talousmediassa nousi esiin monien vientiyritysten kova kysyntä ja ennen kaikkea sen kasvu.
Kone on kone!
Tahtovat vain jäädä huonojen uutisten varjoon.
Kasvun siemeniä on itämässä, kuten Oulun ict-sektorilla.
Suomikin on vielä pystyssä. Ei tämä ole mitään sota-aikaan ja siitä toipumiseen verrattuna.
Kolumni