Väkivallan kohteeksi joutuminen on jokaiselle ihmiselle järkytys. Viime viikonvaihteessa Oulussa tapahtuneet järjettömät puukotukset ovat nostaneet pinnalle pelon ja huolen. Mitä jos minut tai joku minulle läheinen olisi puukotettu sairaalakuntoon ilman mitään syytä?
Rikosuhripäivystyksen Pohjois-Suomen aluetoimiston aluevastaava Lea Seppänen vakuuttaa, että lievempikin rikos ahdistaa ihmisiä.
"Rikoksen kohteeksi joutuminen on aina katastrofi. Esimerkiksi autovarkaus tai asuntoon murtautuminen koetaan järkyttävänä yksityisyyden loukkauksena, puhumattakaan puukotuksen kaltaisesta hengenvaarallisesta väkivallasta, johon liittyy voimakas kuolemanpelko."
Sanotaan, että uhrin hätää ei voi edes kuvitella sellainen ihminen, joka ei ole joutunut rikoksen kohteeksi. Seppäsen mukaan uhrit käyvät teon jälkeen läpi monenlaisia tunteita syyllisyydestä ja pelosta häpeään, suruun, vihaan ja raivoon. Monesti myös yöunet huononevat, keskittymiskyky heikkenee ja muisti pätkii. Luonnollisesti kärsimystä lisäävät myös fyysiset vammat ja kivut.
"Aluksi ihmiset miettivät, että miksi juuri minä ja mitä minä olen tehnyt väärin. Jossain vaiheessa tulee viha, joka voi kohdistua tekijän lisäksi myös virkamiehiin ja yhteiskuntaan. Sitten tulee puhumisen tarve. Joskus lähipiiri kokee rasittavaksi, että uhri palaa vähän väliä tapahtuneeseen."
Seppäsen mielestä uhrin pitää antaa puhua vaikka väsymiseen saakka, sillä vain sitä kautta voidaan purkaa traumaattista kokemusta. Rikosuhripäivystyksen kautta voi saada ilmaiseksi tukihenkilön, jonka kanssa asiaa voi käydä rauhassa läpi.
"Uhria ei lohduta se, jos muut neuvovat häntä unohtamaan tapahtuneen ja käskevät jatkaa elämää. Ei sellaista kokemusta voi noin vain sivuuttaa."
Tuomiosta hölmistynyt olo
Mediassa ja kriminaalipolitiikassa rikoksentekijä ja rikos ovat pitkään olleet keskiössä. Samaan aikaan kun lehdet revittelevät isoja otsikoita paloittelusurmista, pedofiileistä ja puukottajista, uhria ja hänen läheisiään ei välttämättä muista kukaan.
Myös juridinen rikosprosessi keskittyy rikoksentekijään. Lapin yliopiston rikosoikeuden professorin TerttuUtriaisen mukaan uhrin rooliksi voi jäädä vain prosessin alulle paneminen. Virallinen tutkinta etenee kuin juna: juttu siirtyy poliisilta syyttäjälle ja viimein käräjäoikeuteen.
"Jos uhri ei itse jaksa olla aktiivinen, on vaarana, että hänen roolinsa jää muodolliseksi. Silloin hän on vain prosessin käynnistäjä", Utriainen täsmentää.
Saman on huomannut myös rikosuhripäivystyksen Lea Seppänen.
"Kyllä uhri jää helposti jalkoihin. Minulla on sellainen kokemus, että uhrit kokevat monesti olevansa oman apunsa varassa."
Myös oikeusjärjestelmän ymmärtäminen voi olla maallikolle työlästä. Seppäsen mukaan monet uhrit ovat oikeudenkäynnin jälkeen hölmistyneitä lopputuloksesta.
"Lähes poikkeuksetta uhrit ovat sitä mieltä, että tuomiot ovat liian lieviä. Täällä sitten selitetään hämmentyneille ihmisille, miksi rikoksentekijä ei joutunutkaan vankilaan tai miksi uhri ei saakaan tuomioistuimen määräämiä vahingonkorvauksia", Seppänen sanoo.
Koskemattomuus suojattava
Terttu Utriaisen mielestä uhrin asema on 1990-luvulla kohentunut, mutta parannettavaa riittää edelleen. Hän tähdentää, että oikeudenkäynnin on oltava oikeudenmukainen myös uhrin näkökulmasta; uhri on nostettava samalla tavalla prosessin keskiöön kuin syytetty. Pitkään rikosoikeuden opetuksessa on painotettu rikoksentekijän oikeuksia. Samalla itsestään selvinä pidetyt uhrin oikeudet ovat jääneet taka-alalle.
"Tuomitsemisprosessissa pitäisi löytää balanssi, jossa samalla turvattaisiin syytetyn ja loukatun osapuolen oikeudet. Jos rangaistukset ja vahingonkorvaukset ovat naurettavan alhaisia, uhrin oikeudet eivät toteudu. Oikeusjärjestyksen tehtävä on ylläpitää ihmisten turvallisuuden tunnetta. Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että heidän oikeuksiaan suojellaan", Utriainen vaatii.
Hänen mielestään suomalainen oikeusjärjestelmä suojaa omistusoikeutta hyvin, mutta yksilön koskemattomuutta huonommin. Utriainen muistaa oikeustapauksen, jossa laajasta alkoholinsalakuljetuksesta langetettiin neljän vuoden vankeusrangaistus.
"Jotta vastaavan rangaistuksen saisi toisen ihmisen koskemattomuuden loukkaamisesta, teon täytyy olla surman luokkaa. Joten kyllä tässä kohtaa oikeusjärjestyksessä on jotain pielessä", hän pohtii.
Pahoinpitelystä tuomitaan rangaistukseksi sakkoja tai ehdollista vankeutta. Törkeistä pahoinpitelyistä puolet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka keskipituus on puolitoista vuotta. Puolet tuomituista saa ehdollisen tuomion.
Alhaiset korvaukset
Väkivaltarikosten uhrien kohdalla vahingonkorvaukset ovat avainasemassa. Niitä pitäisi Utriaisen mielestä uudistaa.
"Esimerkiksi korvaukset henkisestä kärsimyksestä ovat hirveän alhaisia, ja ne voivat tuntua uhrista teon vähättelyltä tai suorastaan pilkanteolta", hän sanoo.
Toimistopäällikkö Pekka Syrjänen Valtiokonttorista huomauttaa, että rikosvahinkolaissa ei ole olemassa erillistä pykälää väkivallan uhrien henkisistä kärsimyksistä. Seksuaalirikosten uhreille kärsimyskorvauksia voidaan maksaa.
"Väkivallan uhrien korvaukset maksetaan korvauksina kivusta ja särystä. On totta, että summat eivät ole suuria", Syrjänen sanoo.
Rikosvahinkojen korvausjärjestelmä on varsin mutkikas. Avainasemassa on Valtiokonttori, jonka kautta korvauksia haetaan. Oikeusrekisterikeskus perii puolestaan kuluja tuomituilta valtion nimissä. Valtiokonttorin määrittelemät korvaukset voivat olla huomattavasti alhaisempia kuin tuomioistuimien määräämät.
Periaatteessa uhri voi tuomioistuimen päätöksen jälkeen periä kuluja myös suoraan tuomitulta.
"Monesti uhrit kokevat vastenmieliseksi raha-asioiden selvittämisen tuomitun kanssa. Usein tuomitut ovat maksukyvyttömiä, joten korvauksen saa helpoiten Valtiokonttorista. Tällöinkin rikoksentekijä joutuu vastuuseen, valtio perii häneltä korvaussumman, mutta siihen voi mennä aikaa. Lähtökohtana on se, että jokainen rikoksentekijä joutuu maksamaan velkansa valtiolle", Syrjänen selvittää.
Uhreille maksettavat korvaukset muodostuvat useista eristä ja jokainen juttu tutkitaan tapauskohtaisesti. Liikennevahinkolautakunnan taksoitus on jonkinlaisena pohjana. Syrjänen ei mielellään arvioi törkeän pahoinpitelyn hintaa.
"Rikosnimike ei kerro vielä mitään. Törkeät pahoinpitelyt ovat erilaisia yksittäisestä puukolla huitomisesta pysyvien, vakavien vammojen aiheuttamiseen. Törkeiden tekojen kohdalla kipukorvauksissa liikutaan yleisimmin 3 000-5 000 euron seutuvilla, lisäksi voi tulla muitakin korvauksia", hän sanoo.
Uhreja on paljon
Yllättävän moni ihminen joutuu tekemisiin väkivallan kanssa. Uhritutkimusten mukaan noin kuusi prosenttia aikuisista joutuu vuosittain fyysisen väkivallan kohteeksi. Arviolta 80 prosenttia väkivaltarikoksista jää ilmoittamatta.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyrikokset ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Rikollisuustilannekatsauksen mukaan viime vuonna poliisille ilmoitettiin 29 806 pahoinpitelyä, joista törkeitä tekomuotoja 2 270. Henkirikosten yrityksiä poliisi kirjasi viime vuonna 334 kappaletta. Raja tapon yrityksen ja törkeän pahoinpitelyn välillä on usein tulkinnanvarainen.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen analyysien mukaan kyse ei ole yksiselitteisesti väkivallan yleistymisestä. Tilastoissa näkyvät ihmisten lisääntynyt ilmoitusalttius, poliisikontrollin teho ja lainmuutokset. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Martti Lehti onkin sitä mieltä, ettei vakava väkivalta ole merkittävästi lisääntynyt.
"Esimerkiksi henkirikoksien määrät ovat pysyneet vakaalla tasolla", hän sanoo.
Suomalaiselle väkivallalle on tyypillistä syrjäytyminen, päihteet ja perheväkivalta. Oulun puukotusten kaltaiset sivullisiin kohdistuneet teot ovat poikkeuksellisia.
"Kadulla tuntemattomien puukottaminen on harvinaista. Tyypillinen suomalainen henkirikos tapahtuu yksityisasunnossa, kun keski-ikäiset telovat toisiaan humalassa keittiöveitsillä", Lehti havainnollistaa.