Esa Seppänen: Itäsuhteiden kolmiodraama. Kekkonen-Brezhnev-Kosygin 1960-1980. Ajatus Kirjat 2007.
Historiantutkija Esa Seppänen on sukeltanut suureen ja vaativaan aiheeseen. Entisenä Kekkosen adjutanttina hänellä on eräänlainen erityisasema ja olisi tutkimuksellista haaskausta jättää tällainen "paalupaikka" käyttämättä.
Seppänen on kerännyt kirjaansa runsaasti venäläistä haastattelumateriaalia avainhenkilöitä jututtamalla. Monet tilanteet hän on elänyt itse läpi.
Teos on jännärimäisellä tyylillä kirjoitettu, ja siinä on paksuudestaan huolimatta notkea tyyli. Teos onkin lajiltaan tarkkaa populaarihistoriallista dokumentointia.
Seppänen on onnistunut pääsemään tutkimuksissaan venäläisen avaran sielun ytimeen aivan kuten entinen esimiehensä. Seppänen osoittaa useista venäläislähteistä ammentavassa teoksessaan, kuinka uraauurtavaa työtä presidentti Kekkonen teki luodessaan lähes tyhjästä Suomen suhteet Neuvostoliittoon sodan jälkeen.
Vaikka Kekkosella oli erittäin leppoisat suhteet NikitaHruštševiin, ratkaisevassa roolissa Neuvostoliiton Suomen-suhteissa olivat taitava AlekseiKosygin ja kankeampi Leonid Brezhnev.
Brezhnevin ilmaantuminen Neuvostoliiton johtoon ei helpottanut Kekkosen idän suhteiden hoitoa.
Idän suhteista väitelleen Seppäsen mukaan Kekkonen teki ensitapaamisessa ratkaisevan virheen, jonka seurauksena hänen ja Brezhnevin suhteet koskaan muodostuneet yhtä lämpimiksi kuin Hruštševin kanssa.
Kekkonen oli erään vierailunsa aikana mennyt (ilmeisesti hieman humalassa) laukomaan Bolshoi-teatterin aitiossa Brezhneville: "Kuka kirjoittaa puheenne, vai teettekö sen itse?"
Brezhnevhän oli tunnetusti hyvin heikko kynämies.
Myöhemminkään Kekkonen ei malttanut olla naljailematta "ballerinaksi" irvaillulle idän karhulle. Vallankumousjuhlissa Kremlin muurilla 1967 Kekkonen meni lipsauttamaan: "Onpas pääsihteerillä huonot kengät. Eikös pitäisi vaihtaa?"
Seppänen kuvaa KGB:n johtoon nousseen Juri Andropovin hiljaista valtaa, jota tämä käytti Brezhneviin.
Kekkosen mukaan Anropov astui hymyillen Brezhnevin työhuoneeseen ja esitteli asiansa lyhyesti ja täsmällisesti pyytäen päätösesitystä. Kun Brezhnev jähmettyneillä aivoillaan ryhtyi miettimään, Andropov kiirehti täyttämään syntyneen paussin ja esitti ratkaisuehdotuksen. Brezhnev oli helpottunut, kun ei tarvinnut enempää ajatella.
Brezhnev luotti Andropovin harkintakykyyn ja sairautensa myötä varoi entistä visummin keikuttamasta venettä. Sen vuoksi hän tavallisesti vastasi, että "no sillä lailla, tehdään niin" (nu, laduški, pust budet tak). Niin ikävä asia oli pyyhitty pois päiväjärjestyksestä.
