Yksi merkittävä aikakausi suomalaisessa taloushistoriassa päättyy lähiviikkoina, kun Nokian matkapuhelimien myynti Microsoftille saa lopullisen sinettinsä.
Viime kesänä julkaistu Microsoft-kauppa on viilentänyt – tai ehkä paremminkin normalisoinut – suomalaisten suhteen Nokiaan. Yhä harvemmalle suomalaiselle tärkein kriteeri kännykkää valittaessa on se, että puhelin on nokialainen.
Myös julkisuudessa on siirrytty jo Nokian jälkeiseen aikaan.
Microsoft-kaupasta viime vuonna syntynyt mediamylläkkä on laantunut. Nokian viimeiset puhelinjulkistukset eivät herättäneet yhtä suurta kiinnostusta kuin ennen kauppaa. Edes Nokian toimitusjohtajana pyörähtänyttä Stephen Elopia ei enää jakseta haukkua kansallisomaisuutta varastaneeksi troijalaiseksi.
Henkilökeskeiset Nokia-jutut ovat olleet jo pidemmän aikaa lähes poikkeuksetta joko ex-nokialaisten selviytymistarinoita tai näkemyksiä siitä, mikä yhtiössä meni vikaan.
Jorma OIlilakin teki muistelmissaan omaa henkilökohtaista Nokia-tilinpäätöstään.
Ollilan muistelmissa Nokiaan liittyviä asioita tarkastellaan ymmärrettävästi pääjohtajan korokkeelta: katse ulottuu kauas ja suuriin kokonaisuuksiin. Sen vuoksi monet kiinnostavat yksityiskohdat jäävät kirjassa huomiotta.
Nokian valtavan koon ja globaalin toiminnan vuoksi yksityiskohtaisemmille ja paikallisemmille muistelmille olisi tilausta nyt kun aika alkaa olla kypsä historian kirjoittamiselle.
Esimerkiksi Oulun kännykkäklusteri ansaitsisi kokonaan oman historiikkinsa. Oulun tarina on vertaistaan hakeva kansainvälinen menestystarina, vaikka Nokian puhelimille kävi miten kävi.
Yhtiön, kaupungin ja yliopiston välisestä alkuaikojen yhteistyöstä voisi olla ammennettavaa nykypäiväänkin. Yhteistyöllä rakennettiin rahasampo, joka toi alueelle valtavasti palkkatuloja, osinkoja, tuloja osakemyynneistä ja verotuloja kerrannaisvaikutuksineen. Tästä rahasta suuri osa kiertää edelleen tavalla tai toisella Oulussa.
Nokian vanavedessä Ouluun perustetut yritykset ansaitsisivat oman lukunsa tai oikeastaan kaksikin.
Nokian suuret alihankkijat ovat tietenkin olennainen osa tarinaa. Toinen luku puolestaan kuuluu Ouluun syntyneille Nokian kilpailijoille.
Kiinnostavinkilpailijoista oli matkapuhelimien sopimusvalmistaja Microcell, joka aiheutti Nokialle päänvaivaa siinä määrin, että Nokia katkaisi sähköpostiliikenteen kyseiseen yhtiöön 2000-luvun alkupuolella.
Toimenpiteen taustalla oli epäilys siitä, että Nokiasta vuodettiin tietoja kilpailijan leiriin. Nokiasta oli siirtynyt samaan aikaan useita työntekijöitä Microcellin palvelukseen. Yhtiön perustaja Jyrki Hallikainen oli itsekin entinen Nokian työntekijä.
Oulun Microcell-jupakan on katsottu vaikuttaneen omalta osaltaan siihen, että sähköisen viestinnän tietosuojalakia muutettiin vuonna 2009. Muutokset tunnetaan paremmin Lex Nokiana.
Toinen kertomisen arvoinen tarina olisi Nokian suhtautuminen Oulussa toimineeseen MyOrigo-yhtiöön, jonka kehittelemät tekniset ratkaisut tulivat myöhemmin suurelle yleisölle tutuiksi iPhone-puhelimista.
Myös lopunajan tapahtumista olisi kiinnostava tietää enemmän, vaikka aihetta on ruodittu paljon mediassa.
Helmikuussa 2011 Nokian työntekijät kuljetettiin Teatrialle kuulemaan Stephen Elopin terveiset Nokian uudesta strategiasta, jossa pääroolin otti Microsoftin käyttöjärjestelmä ja Nokian omat käyttöjärjestelmät päätettiin kuopata.
Jorma Ollilan muistelmat eivät ulotu vuotta 2010 pidemmälle. Muita perusteellisia muistelijoita astuu esille vielä. Toivottavasti joku Oulustakin.
Kolumni