Näin kuuluu Maikkarin uuden tosi-tv-sarjan Suurin pudottaja motto. Eli se, kuka hävittää eniten kiloistaan, voittaa. Ylipainoiset kilpailijat on jaettu kahteen kuuden hengen joukkueeseen, joissa kummassakin on sekä miehiä että naisia. Heitä auttaa kaksi valmentajaa. Kilpailijoille asetetaan erilaisia tehtäviä ja kiusauksia esimerkiksi herkkuja notkuvien ruokapöytien muodossa.
Sarja etenee tutulla tiputus-reality kaavalla. Vähiten laihduttanut joukkue joutuu äänestämään keskuudestaan yhden laihduttajan. Voittaja eli eniten painoaan tiputtanut ja äänestystiputukset välttänyt saa palkinnoksi 250 000 dollaria, ja jos hyvin käy, tahdonlujuuden myös pysyä saavutetuissa mitoissa. Ohjelma on osa tosi televisioon kuuluvaa ohjelmatyyppiä, jonka voisi nimetä vaikkapa korjaussarjoiksi, sillä ohjelmissa pyritään korjaamaan ihmisiä haittaavia vikojaan.
Olipa kyseessä sitten ihmisen ulkonäkö, psyykkinen tila, tyyli tai sosiaaliset suhteet, voidaan niistä sommitella ongelma tai kokonainen nippu ongelmia. Jeesaavia sarjoja löytyykin joka lähtöön.
Esimerkiksi Extreme Makeover eli Hurja muodonmuutos tekee kauneuskirurgiasta idolsien ja robinsoneiden kaltaista viihdettä. Touhuun osallistuu plastiikkakirurgeja, silmälääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Lopputuloksena nähdään ihmisen unelma ulkomuodostaan, tai ainakin hieman peilinkestävämpi minä.
Laihdutuskilpailu Suurin pudottaja on herättänyt närääkin, sillä joidenkin mielestä ihmisten terveyden asettaminen kilpailun kohteeksi ei ole soveliasta.
On jopa väitetty, että sarja olisi terveysriski. Vain kilojen vähenemistä ja vaakaa tuijottavat laihduttajat voivat joutua painonhallintakierteeseen. Ohjelman sanotaan lisäävän pikadieettien tapaan pyrkimystä vähentää painoa mahdollisimman paljon ottamatta huomioon todellisia terveysseikkoja tai pysyviä tuloksia. "Jatkuva painon pudottaminen ja uudelleen lihominen onkin epäterveellisempää kuin tasainen ylipaino", sanoo Helsingin EiraGymissä valmentava personal trainer Pekka Knuutinen.
Terveet elämäntavat ovat edellytys pysyvään laihtumiseen. "Korostan asiakkailleni varsinkin hyötyliikunnan merkitystä."Työmatkat taittuvat Knuutiselta itseltään joko pyörällä tai rullaluistimin.
Ylilääkäri ja psykiatrian dosentti Hannu Lauerman mielestä yhteistä television auttaville sarjoille on hukassa olevien ihmisten turvallisuuden tarpeen tyydyttäminen. Genreä määrittää leimallisesti myös suunnaton joukko asiantuntijoita.
"Auktoriteettien ja asiantuntijuuden markkinoilla vallitsee ajassamme runsas kilpailu. Ongelma ohjelmissa on se, että asiantuntijoiksi heittäytyy monenkirjava joukko tyyppejä. Pelkkä medianäkyvyys ei ole tae asiantuntevuudesta", Lauerma miettii.
"Oikea auttaminen vaatisi pitkää auttamissuhdetta. Ohjelmat ovat pikaruokaa, suklaapatukoita ja hampurilaisia hukassa oleville".
Ohjelmien suosiota Lauerma selittää myös yhteiskunnallisilla seikoilla.
"Nykyään elämä on monimutkaisempaa kuin ennen. Yhteiskunnassamme on paljon valinnan pakkoa verrattuna jäykemmin rakentuneisiin yhteiskuntiin, joissa ihmisille osoitettiin selvemmin oma paikka. Elämässämme on loputon määrä valinnanvaraa, ja siksi ihmiset ovat hämmentyneitä. Television apusarjat ovat ilmiönä osa arvojen ja ihmisen henkisten tukipylväiden uudelleen asettumista."
"Toisille sarjat voivat tarjota viihdettä ja apuakin, toisia ne taas ärsyttävät. Itse en niistä pidä enkä niitä katso", Lauerma tilittää.