Muutaman lähiviikon sisällä pitäisi kirkastua, millä mallilla Oulun seudun kunnissa jatkossa mennään; kuka alkaa ketäkin vai alkaako kukaan ketään.
Vielä hetki sitten kuviot näyttivät aika innottomilta ja epämääräisiltä, mutta nyt tuntuu olevan pientä vipinää ilmassa. Kuinka nopeasti se sitten johtaa tosi toimiin, onkin jo toinen juttu.
Oulun alkuperäinen ajatus kihlata kerralla koko seutu, ei kuitenkaan toteudu, ei ainakaan vielä.
Ei näytä toteutuvan myöskään lievempi versio suurtaloudesta, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-alueesta vaikuttaa tulevan totta korkeintaan muutamissa Oulun eteläpuolen kunnissa.
Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta siitä olisi tulossa torso jo siitä syystä, että päivähoito ollaan pulauttamassa kuvioista pois. Se, jos mikä olisi järkevää hoitaa kuntarajoja kunnioittamatta.
Samaan aikaan Oulu on hieronut lähempää tuttavuutta kahden yksittäisen kunnan, Haukiputaan ja Yli-Iin kanssa.
Kaupungin omat velkaantumiskäyrät näyttävät kuitenkin niin uhkaavilta, että sen into ottaa vastuulleen köyhiä kosijoita on jonkin verran hiipunut.
Sitä paitsi ainakin Haukiputaalla puntit sinkkuna pysymisen ja Ouluun liittymisen välillä tuntuvat olevan vähintäänkin fifty-sixty.
Toisaalta muualta voi pian olla tunkua oven taakse siitäkin edestä. Kiiminki esiintyi viikko sitten seudun puhemiehenä ja toi peliin uuden avauksen. Se esitti, epävirallisesti tosin, selvityksen tekemistä useamman kunnan liitoksesta kerralla.
Käytännössä tämän typistetyn uuden Oulun voisivat muodostaa Oulu, Kiiminki, Haukipudas, Yli-Ii ja Oulunsalo. Muhoksellakin on herätty.
Oulussa ajatusta ei pidetty mahdottomana, mutta kyseisten kuntien olisi ensin itse ilmaistava halukkuutensa ja lähestyttävä asiassa virallisesti. Vasta sen jälkeen Oulu voi ottaa asiaan kantaa: tosin aluksi vain siihen, tehdäänkö sitä selvitystä vai ei.
Valtionhallinnossa on toivottu kuntien tekevän nopeita ja rohkeita ratkaisuja, joista seuraa todellisia muutoksia. Tällä hetkellä on vaikea uskoa, että Oulun seudulla saataisiin sellaisia vielä maaliskuussa aikaan.
Päätöksiä varten on kyllä tuotettu materiaalia ihan kiitettävästi. Raportteja on tehty ristiin rastiin ja poikittain. Varsinkin Oulun kaupungin viranhaltijat ovat saaneet juosta palaverista toiseen antamassa asiantuntijalausuntoja.
Esimerkiksi yhteistoiminta-alueselvitykseen laskettiin osallistuneen 220 virkamiestä ja luottamushenkilöä. Yhtä kuntaliitosselvitystä varten on tarvittu 100--150 asiantuntijan panosta, joilta kultakin on mennyt kokouksiin, valmistelutöihin ja tekstin tuottamiseen vähintään 20 työtuntia, yhteensä siis 2 000--3 000 tuntia. Ja kun selvityksiä on tehty kolme, jos Ylikiiminki otetaan mukaan, on tuntejakin huvennut kolminkertainen määrä.
Raporttien pitäminen ajan tasalla alkaa sekin olla haasteellinen tehtävä, kun kuntien tulokäyrät sukeltavat silmissä.
Kun nyt vauhtiin kuitenkin on päästy, pitäisikö samoilla tulilla tempaista monikuntien lisäksi vielä yksi selvitys: miten onnistuisi sellainen uusi Oulu, jossa Ouluun liitettäisiin Haukiputaalta vain Kello ja Virpiniemi, Kiimingistä Jääli ja Kempeleestä Kokkokangas. Oulunsalossakin olisi lentokenttä ja pitkät pätkät houkuttelevaa rantaa.
***
Oulu kannustaa kuntalaisia rakentamaan matalaenergiataloja. Satunnainen kuntalainen pohtii, mahtaako kaupunki omissa rakennuksissaan noudattaa suositustaan. Löytyykö teknisten virastojen talosta mallia muille?