Etiopia on veden suhteen ristiriitainen maa. Toisaalta noin 80 prosenttia Niilin vedestä tulee Etiopiasta, toisaalta maa kärsii vakavasta kuivuudesta, joka aiheuttaa jatkuvasti nälänhätää. Kuivuuden takia maa on riippuvainen ulkomaisesta ruoka-avusta.
Viimeksi tänä vuonna maan hallitus ja YK vetosivat kansainväliseen yhteisöön ylimääräisen ruoka-avun saamiseksi Etiopiaan. Vakava nälkiintyminen uhkaa 56 000 lasta ja naista. Hieman alle kaksi miljoonaa tarvitsee ruoka-apua. Huonoimmalta tilanne näyttää Etiopian paimentolaisalueilla kaakkois- ja eteläosissa.
"Kuivuus on pahin 20 viime vuoteen", YK:n humanitaarista apua koordinoivan toimiston OCHA:n viestintäpäällikkö Kirsten Mildren toteaa.
"Jos sateet jäävät tänäkin vuonna tulematta, seuraukset loppuvuoden osalta ovat katastrofaaliset. Nälkäisten määrä voi helposti kaksinkertaistua."
Kun kuivuus kohtaa paimentolaisalueita, se leviää helposti myös uusille alueille. Paimentolaisten laidunalueiden kuivuessa he vaeltavat uusille alueille. Niiden vähäiset vesivarat kuluvat loppuun väestön ja karjan määrän lisääntyessä rajusti.
Mildrenin mukaan ihmiset eivät kuivilla alueilla muuta veden perässä, koska sitä ei ole. He muuttavat länsimaiden ruoka-avun perässä.
Naisten asema heikko
Kuivuudesta kärsivät aina ensimmäiseksi naiset ja lapset. Mildrenin mukaan esimerkiksi Somalian rajaa lähellä olevien alueiden kouluista yli kolme neljäsosaa on sulkenut ovensa.
"Koulujen sulkeminen on ensimmäinen merkki katastrofista. Vanhemmilla ei enää ole varaa lähettää lapsiaan kouluun."
Paimentolaislapset ja -naiset ovatkin muuttaneet alueiden kaupunkeihin. He yrittävät saada hieman rahaa ruokaan ja veteen muun muassa kerjäämällä. Kun naiset ja lapset joutuvat pois kotiseudultaan ja perheen piiristä, he altistuvat useille vaaroille, kuten sieppauksille ja raiskauksille. Samalla uhka altistua aidsille kasvaa, sillä kadulla asuvia naisia ja lapsia hyväksikäytetään helposti.
Kuivuudesta toiseen
Etiopia on riippuvainen ruoka-avusta. Hyvänäkin vuonna, jolloin sateet tulevat ajallaan, kymmenen miljoonaa etiopialaista tarvitsee ruoka-apua. Kuivien kausien seuratessa toisiaan paimentolaiset joutuvat myymään karjansa saadakseen ruokaa. Kun he myyvät elinkeinonsa, ruoka-avusta eroon pääseminen ja seuraavaan kuivaan kauteen varautuminen on mahdotonta. Myöskään alueiden kehittäminen ei onnistu, sillä ihmiset yrittävät selviytyä yhdestä katastrofista toiseen.
Maan elinkeino on täysin riippuvainen maataloudesta. Koska maassa ei ole kasteluviljelyä käytännössä ollenkaan, vuosittainen sato on kiinni sateista. Muun muassa maapallon lämpenemisen ja El Ninó -ilmiön seurauksena Etiopian sateet tulevat yhä epäsäännöllisemmin. Ja kun ne tulevat, kuivat alueet tulvivat herkästi. Tulvat vievät mukanaan viimeisen hedelmällisen maaperän.
Puhdasta vettä harvoille
Etiopian kuivuus on alueittaista. Samalla kun maan pohjois-, koillis- ja kaakkoisosissa on alueita, joissa ei ole satanut vuosiin, maan keskiosissa vettä on saatavilla. Ongelma onkin puhtaan veden saanti. Lähes 80 prosenttia ihmisistä ei saa puhdasta juomavettä.
Etiopian lapsi- ja imeväiskuolleisuus on maailman korkeimpia. Maassa kuolee 110 lasta tuhannesta ennen ensimmäistä ikävuotta, kun vastaava luku Suomessa on hieman yli kolme. Lapset kuolevat likaisen veden aiheuttamiin tauteihin, kuten ripuliin. Likaisesta vedestä lapset saavat myös loisia.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että maaseudun koululaisista lähes kolme neljäsosalla oli jokin loinen tai likaisesta vedestä saatu tauti.
Suomi rakentaa kaivoja
Etiopia on Suomen pitkäaikaisin kehitysavun kohdemaa. Vaikka suurin osa kehitysavusta ei ole enää selkeätä hankerahoitusta, Etiopian luoteisosassa on yksi Suomen suurimmista ja pisimpään jatkuneista vesihankkeista. Sen aikana noin miljoona etiopialaista on päässyt puhtaan veden ääreen.
Vuodesta 2009 lähtien Suomen rahoitus hankkeeseen loppuu. Vesiprojektin pitäisi jatkua siitä eteenpäin täysin paikallisten ihmisten voimin.
Jo nyt hanke toimii suurimmaksi osaksi kyläyhteisöjen rahoilla. Yhteisö maksaa kaivon rakentamiseen tarvittavat tarvikkeet. Se myös rakentaa kaivon. Kylä kerää kaivosta käyttömaksuja, joiden avulla kyläläiset sitoutuvat vesipisteen huoltoon ja kunnossapitoon.
Aikaisemmin, kun raha tuli hallitukselta, yhteisöt odottivat hallitusta apuun, jos kaivo meni rikki. Seuraus oli, että kaivo jäi käyttämättä.
Suomen suurlähetystön vesineuvojan Antti Rautavaaran mukaan Suomi on alustavasti suunnitellut uuden vesihankkeen aloittamista kuivilla paimentolaisalueilla, kun nykyinen hanke kolmen vuoden päästä loppuu.
"Jos hanke toteutetaan, se on todella haastava, sillä paimentolaisilla ei ole pysyviä yhteiskuntarakenteita. Maan omistusolot ovat myös epäselvät."
Toisaalta Rautavaara toteaa, että mikäli Suomi ei rakenna hankalalle alueelle kaivoja, kuka muu rakentaa. Vesihanke auttaisi Etiopian kaikista kuivuudelle herkimpiä alueita.