Kuivuus haittaa me­lo­jien menoa joella

Oulujoki, joen suisto ja Oulun edustan merialueet ovat suosittuja melontapaikkoja. Meloa voi myös aivan keskustan tuntumassa urbaanissa ympäristössä.

Meloa voi halutessaan vaikka kaupunkimaisessa ympäristössä. Kaupunki näyttää erilaiselta vesivinkkelistä katsottuna.
Meloa voi halutessaan vaikka kaupunkimaisessa ympäristössä. Kaupunki näyttää erilaiselta vesivinkkelistä katsottuna.
Kuva: Sarviaho Heikki

Oulujoki, joen suisto ja Oulun edustan merialueet ovat suosittuja melontapaikkoja. Meloa voi myös aivan keskustan tuntumassa urbaanissa ympäristössä.

Kaleva päätti kokeilla, miten helposti mereltä melomalla pääsee esimerkiksi torinrantaan kahvikupposelle. Tukkisaaresta käynnistyvälle retkelle lähti oppaaksi mukaan melontaseura K&C ry:n ohjaaja Jesse Wirkkala.

"Tänä kesänä meillä on ollut todella paljon melonnan alkeiskurssilaisia", Wirkkala kertoo.

Kaksihenkinen ryhmämme kapuaa intiaanikanoottiin. Wirkkala asettelee itsensä kajakkiin.

"Tärkeintä on osata uida. Yllättävän moni kertoo kursin alkaessa, ettei osaa uida. Uimataito on kuitenkin pakollinen, sillä käytämme kelluntaliivejä emmekä pelastusliivejä", Wirkkala sanoo.

Ummikkomelojan täytyy Wirkkalan mukaan muistaa lähtiessä ainakin kaksi asiaa: veneen laidoista ei saa tarrata kiinni eikä käsiä nostaa törmäyksen sattuessa ilmaan, muuten uimataidolle on käyttöä.

"Ihme, että ei ole juurikaan kalastajia liikkeellä", Wirkkala miettii Hartaanselällä.

Vaikka aurinkoa on melojille tänä kesänä riittänyt, on kuivuudella kääntöpuolensa. Oulun seudulla ei pääse enää melomaan kaikkia tuttuja reittejä, koska vesi on matalalla.

"Esimerkiksi Sanginjoelle ei ole enää mitään asiaa helpommin rikkoutuvalla kuituveneellä. Myös Kiiminkijoessa on vähän vettä", Wirkkala kertoo.

Qstockin kohdalla Kuusisaaressa on aamupäivällä hiljaista. Edellispäivältä muistona rantapenkereille on jäänyt satoja muovipusseja ja melojaa vastaan uiskentelee tyhjiä oluttölkkejä.

"Jos tuulta on yli kymmenen metriä sekunnissa, kannattaa jäädä rannalle. Koskaan ei saa myöskään lähteä avomerelle melomaan yksin ilman kaveria", Wirkkala opastaa.

"Tässähän on kunnon Itä-Saksa -maisemaa", Wirkkala sanailee, kun retkikuntamme lipuu matalassa vedessä kirjaston ja teatterin kanavassa betoniseinustojen viertä. Pohjassa on ruosteisia polkupyörän raatoja.

Torinrannan venesatamassa suuri vene on lähdössä laiturista. "Vesillä ketterämpi väistää aina hitaampaa", Wirkkala ohjeistaa ja kaartaa lähemmäksi rantaa. Veneille merkatuilla reiteillä ei Wirkkalan mukaan saisi meloa, vaan onnettomuuksien välttämiseksi pitää pysytellä suurempien kulkuväylien ulkopuolella.

Torille pääsee kahvittelemaan, jos uskaltaa rantautua esimerkiksi Kiikelin päässä olevan pikkusaaren rantaan. "Jos tänne kanoottinsa tai kajakkinsa parkkeeraa, kannattaa kyllä pitää pitkää ketjulukkoa mukana", Wirkkala miettii.

Retkue kiertää Pikisaaren ja suuntaa takaisin Hartaanselälle ja Tukkisaareen. Kaikkiaan kierrokseen kului aikaa tunnin verran, mikä on Wirkkalan mukaan sopiva aika aloittelijalle.

Ilmoita asiavirheestä