Suomen pyrkimys palata tietoyhteiskuntien kärkijoukkoon sai lisävauhtia, kun hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti tiistaina puoltaa valtion osallistumista nopeiden laajakaistayhteyksien rahoittamiseen. Päätöksen taustalla on hallituksen syyskuinen linjaus laajakaistayhteyksien nopeutuksesta. Päätöksen mukaan vuoden 2015 lopussa vähintään 100 megabitin laajakaistan pitäisi olla lähes kaikkien vakinaisten asuntojen ja työpaikkojen ulottuvilla. Kyseessä olisi huima harppaus nykytilanteeseen, jossa melkoinen osa kansasta surfailee yhden ja kahden megatavun nopeuksilla, osa vielä hitaammilla.
Periaatepäätös oli muutenkin merkittävä linjanmuutos. Näihin asti hallitus on katsonut, että Suomi saadaan verkotettua Hangosta Utsjoelle kaupallisena liiketoimintana. Nyt näkemys on, että tämä ei markkinavetoisesti onnistukaan.
Samalla Suomi otti harppauksen kohti mallia, jota länsinaapurissamme kutsutaan kuitusosialismiksi. Ruotsi on jo vuosien ajan vetänyt syrjäkolkkiin huippunopeat yhteydet mahdollistavaa valokaapelia. Kun nopeasta laajakaistasta on yhä selvemmin tulossa yksi kansalaisten peruspalveluista, Suomen linjantarkistus on perusteltu. Tosin vuodesta 2015 eteenkinpäin parituhatta taloutta jäisi maassa kokonaan laajakaistayhteyksien ulkopuolelle.
Hallituksen hyvät tavoitteet herättävät silti myös kysymyksiä. Valtio on esimerkiksi sälyttämässä osan rakennustyön rahoittamisesta kunnille, jotka eivät ole sitä vastuuta kovin halukkaita ottamaan. Nettikaapeli ei harvan asutuksen alueella puolestaan tule joka talon nurkalle vaan voi jäädä kahden kilometrin päähän. Välin maksaa talon omistaja, ja hintalapussa lukee tämänhetkisen arvion mukaan noin 7 000 euroa. Summa voi monille olla liikaa.
Epäilijät ovat myös kyselleet, onko viisasta panostaa valokaapeliin, kuun muunkinlaiset tekniikat kehittyvät. Epäilemättä kehittyvätkin, mutta valintaa ja rakennustyötä ei päästä aloittamaan koskaan, jos aina jäädään odottamaan tekniikan seuraavaa tai sitä seuraavaa kehitysaskelta.
On myös kysytty, ketkä muut kuin nettipelaajat ja elokuvien imuroijat ylipäätään tarvitsevat 100 megabitin laajakaistaa. Juuri nyt eivät monetkaan. Tämän hetken tarpeiden perusteella ei kuitenkaan pitäisi tehdä hätäisiä arvioita tulevasta. Kun Imatrankosken valjastusta aikanaan aloitettiin, näkemyksenä oli, että enempää sähkövoimaa maahan ei sitten tarvitakaan. Ihan niin ei käynyt.
paakirjoitus@kaleva.fi