Professori Markku Kuisma sanoo laatineensa historiikin
Kansallis-Osake-Pankin KOP:n
viime vuosikymmenistä jännittäväksi kertomukseksi tieteellisistä vaatimuksista tinkimättä. Lähes 700-sivuisen teoksen painottuminen ajanjakson loppuun taas johtui siitä, että tuolloisten tapahtumien selvittämiselle oli vahva sosiaalinen tilaus.
Kyseiseen aikaan kuuluvat muiden muassa paljon kohua herättäneet ns. Kouri-kaupat, joilla pankki nurkkasi välikäsien kautta kilpailijaansa Suomen Yhdyspankkia SYP:tä ja pyrki salamaan toimintaansa viimeiseen asti. Sitäkin suurempi paino on lamalla ja sen heijastusvaikutuksilla.
- Jos syvää lamaa ei olisi tullut, johtajat eivät olisi voineet tehdä niin valtavia munauksia, että pankki olisi niihin kaatunut, Kuisma tiivisti KOP:n entistä pääjohtajaa Jaakko Lassilaa mukaillen.
Kuisman mukaan KOP ei siis kaatunut taloudellisesti sen paremmin Kouri-kauppoihin kuin pankkikriisiin, vaan 1990-luvun lama sai pankin polvilleen. Hänen mukaansa kriisin tehoa vahvisti se, että niin KOP kuin muut pankit sekä niiden asiakkaat siirtyivät rahapolitiikan vapautumiseen pitkän säännöstelykaudet opit niskassaan.
Myös historian tajun katkeaminen 1980-luvulla pahensi tilannetta: kasvun uskottiin olevan loputonta. Pankeissa se näkyi lainamäärien loputtomana kasvuna.
"Kun historiaa ei muisteta, hälytyskellojen pitäisi soida", Kuisma sanoi teoksensa julkistamistilaisuudessa hotellin Kämpin pelisalissa Helsingissä. Paikka oli täsmälleen sama, jossa KOP perustettiin vuonna 1889.
"Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi" on tutkimus taloudellisen ja poliittisen vallan yhteenkietoutumisesta. KOP:n historian jälkimmäinen osa kattaa vuodet 1940-1995.
Välikäsien käyttö ei ollut uusi ilmiö
Kuisma sanoi tiedotustilaisuudessa, että Kouri-kauppojen tapainen välikäsien ja bulvaanien käyttö oli yleisestä aiemmin eikä sitä pidetty minkäänlaisena ongelmana. Näin varmistettiin omia asemia.
"Niistä alkoi tulla ongelma, kun niistä alettiin tietää", Kuisma sanoi ja korosti tiedotusvälineiden nousseen tässä keskeiseen asemaan.
Salailu johti valheisiin, mikä heikensi luottamusta pankkiin. Kuisma arvioi salailun johtuneen siitä, että KOP:n tuolloinen pääjohtaja Jaakko Lassila piti viimeiseen asti kiinni pankkisalaisuudesta ja pelkäsi kiistellyissä kaupoissa mukana olleiden asiakkaidensa vievän pankin oikeuteen.
"Jos pankkisalaisuudesta ei olisi pidetty niin tiukasti kiinni, omat motiivit olisi saatu esiin", Kuisma selvitti.
SYP:n osakkeiden hankinnan takana oli KOP:n pelko, että SYP olisi valtaamassa pankkia.
"Kun mediarumba alkaa, se ei ole kenenkään käsissä", Kuisma huomautti.
Kuka olisi uskonut silloin varoituksiin
Kuisman mukaan KOP:n sisäinen tarkastus varoitti jo 1980-luvun puolivälissä lisääntyneiden luottojen aiheuttamista riskeistä. Varoitukset menivät kuuroille korville: silloisessa kasvun huumassa kukaan ei voinut niihin uskoa.
KOP:n historiatoimikunnan puheenjohtaja vuorineuvos Tauno Matomäki ei myöskään usko, että pankkikriisistä olisi opittu tai opittaisiin jotakin.
"Miksi juuri tästä kriisistä opittaisiin kuin muistakaan kriiseistä ei ole opittu mitään", hän heitti.
Matomäen mukaan Kuisman teos ei ole vain KOP:n historiikki, vaan paras tutkielma Suomen talouselämän historiasta puolen vuosisadan ajalta.
KOP:n viimeisenä pääjohtaja toiminut Pertti Voutilainen on jo aiemmin korostanut pankkikriisin ja talouslaman vaikutusta tapahtumiin. KOP:n ja SYP:in fuusion nähneenä hän summasi molempien olleen yhtä lailla rakentamassa alalle ylikapasiteettiä, joka purkautui lopulta pankkikriisinä.
Sen sijaan SYP:ssä luottokontrolliin oli herätty Voutilaisen mukaan noin 1,5 vuotta KOP:ta aiemmin, minkä vuoksi sillä oli kriisin puhjetessa terveempi luottosalkku kuin KOP:lla.
Kuisman teoksen kustantaja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.