Europarlamentaarikon eli mepin työ on matkatyötä ja matkatyöläinen seuraa suomalaista mediaa helpoiten netin kautta. Ilmeisesti nettiselaimenikin on huomannut tämän, sillä se ehdottelee minulle eri nettilehtiä luettavaksi.
Jokin aika sitten näyttöruutuuni tupsahti MV-lehden mainos, josta silmään osui oma nimi: tekstissä minua nimitettiin ”Kainuun mädättäjäksi”.
Suvakiksi minua saa rauhassa kutsua, sillä tänä päivänä tuo sana tarkoittaa jo jokaista meistä – sukupuoleen katsomatta – joka uskaltaa esiintyä omalla nimellään ja kasvoillaan muukalaisvihaa ja rasismia vastaan. Näinä hädän, vihan ja väkivallan lisääntymisen aikoina koen suvaitsevaisuuden puolustamisen yhä voimakkaammin yhdeksi tärkeimmistä arvoistani.
Puhun turuilla ja toreilla ihmisenä toiselle ihmiselle ja suoraan silmiin katsoen. Kanssani saa olla eri mieltä ja toimintaani voi kritisoida, kunhan sen tekee samalla tavoin suoraan ja ennen kaikkea perustellen.
Mutta mikä ihmeen ”mädättäjä”?
Ennen parlamentin joulutaukoa kollegani Euroopan parlamentissa murehti minulle, että äärioikeisto saa jalansijaa Euroopassa, koska vasemmisto on liian kohtelias.
Ihmisvihan lietsominen ei ole vaihtoehto. Kaikkien valtansa ja vastuunsa vakavasti ottavien poliitikkojen on jaksettava käydä keskustelua asiaperustein, turhaa pöyristystä ja vihan lietsomista välttäen.
Viha on helppo tapa hankkia valtaa, mutta sen tuoma vastuu voikin olla yllättävän raskas kantaa, eikä sen ohjaamisessa valtaapitävälläkään lopulta ole valinnan varaa.
Totuutta vääntelevien nettijulkaisujen pitäjien tavoitteena on taloudellisen hyödyn lisäksi selkeä halu lietsoa vihaa ja tehdä siitä valtavirtaa. Vihalla saa valtaa niiltä, jotka ovat pettyneitä ja yksin ongelmiensa kanssa.
Helsingin Sanomista luin kuukausi sitten artikkelin valeuutisia tehtailevista makedonialaisnuorista, joiden mahdollista vaikutusvaltaa jopa Donald Trumpin voittoon Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa jutun kirjoittaja oli lähtenyt selvittämään. Haastatellut nuoret eivät epäröineet esitellä valeuutisten leviämisen avulla hankkimaansa varallisuutta.
Ikävä sivujuonne jutussa oli se, että yhteisö heidän ympärillään tuntui suhtautuvan suopeasti tällaiseen tapaan hankkia elantonsa.
Meillä Euroopassa ja Yhdysvalloissa ollaan huolissaan myös Venäjän trollitehtaista. Asiaan liittyen Yhdysvalloissa väännetään nyt kättä siitä, sekaantuiko Venäjä Yhdysvaltojen vaaleihin internetin kautta vai ei, ja suurinta tyrmistystä herättää se, että tuleva presidentti pyrkii vähättelemään asiaa.
Toki vähättelyn myös ymmärtää, sillä jos tiedot pitävät paikkansa, se kyseenalaistaa Trumpin vaalivoiton.
Internetin valeuutiset ja trollaus ovat vaikeita asioita hallita ja hankala estää maailmanlaajuisesti, kun niitä käytetään vihapolitiikan lietsomiseen.
Demokratia on vaarassa, kun niiden avulla pyritään vaikuttamaan itsenäisten valtioiden vaalituloksiin. Tämä on looginen jatkumo sille tavallisiin ihmisiin kohdistuvalle vihanlietsonnalle, jonka tiedetään maailmalla johtaneen trollauskampanjan uhrien syvään masennukseen ja jopa itsemurhiin.
Suomessa tunnetuin valeuutisten levittäjä ja vihan lietsoja on MV-lehti. Sitä kautta on jo turhan kauan voitu levittää ’sitä ihteään’ ennen kuin lain henkeä ja kirjainta voitiin katsoa rikotun, ja virallinen järjestelmä pyörähti käyntiin.
Valitettavasti levitetty lanta näyttää uppoavan hedelmälliseen maahan, sillä kirjoittelua ei näytä hillitsevän edes se, että kaikkein provosoivimmat kommentit kirjoitetaan hassujen pellenaamarikuvien takaa.
Makedonialaisia nuoria motivoi valeuutisten tehtailussa raha ja helppo poispääsy köyhyydestä.
Köyhään ja korruptoituneeseen Itä-Eurooppaan verrattuna MV-lehteä ja sen kaltaisia nettijulkaisuja kustantavien henkilöiden ainoana motiivina pidän halua nähdä, mitä kaikkea netin ja sosiaalisen median kautta hankitulla vallalla on mahdollista saada aikaan.
Se, mitä on jo saatu aikaan, on tavallisten ihmisten hiljaisuus.
Yhteiskunnalliseen keskusteluun ei tee mieli osallistua, jos mielipiteen esittämisen seurauksena on sähköpostin ja somekanavien tukkeutuminen epäasiallisella palautteella.
Kuinkahan moni kansalainen miettii kuntavaaliehdokkuutta, mutta on jo valmiiksi väsynyt ”poliitikon” rooliin? Vihanlietsonnan surullinen seuraus on pelko osallistua demokraattiseen päätöksentekoon.
Suomessa käydään aivan lähivuosina viidet eri vaalit. Hartain toiveeni on, että yhteiskunnallisia keskusteluja käytäisiin avoimesti ja kaikkialla, huoltamoparlamenteista tv-debatteihin – mutta ilman vihaa.
Sanoista konkreettisiksi teoiksi lietsottu aggressio ja silmitön viha on jo uhrinsa vaatinut.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.