Kremlissä oli joulun alla juhlatunnelma: Venäjän presidentti sekä Shellin, Mitsuin ja Mitsubishin pääjohtajat latelivat kohteliaisuuksia toisilleen. "Hyvät naiset ja herrat, kiitän teitä neuvotteluissa osoittamastanne joustavuudesta", presidentti Vladimir Putin sanoi. "Kiitän teitä avustanne", Shellin pääjohtaja Jeroen van der Veer vastasi Putinille.
Syy juhlapuheisiin oli se, että kolmen maailmanluokan yhtiötä oli lopulta taipunut Kremlin tahtoon ja luovuttanut enemmistöosuutensa maailman suurimpiin kuuluvasta öljy- ja maakaasuesiintymästä Sahalin-2:sta vähemmistöosakkaalle eli Venäjän valtion omistamalle energiayhtiö Gazpromille.
Tapaus Sahalin-2 on monien tuoreiden, samankaltaisten episodien joukossa ehkä huikein esimerkki siitä, miten Putinin Venäjä yhdistää poliittisen ja taloudellisen vallan yhdeksi nyrkiksi, jota se myös siekailematta käyttää. Samaan aikaan kun venäläiset yritykset rynnistävät maailmalle, Venäjän markkinoille pyrkivät ulkomaiset yritykset joutuvat tanssimaan yhä enemmän Kremlin tahdissa.
Omien markkinoiden suojelu on tietysti tuttua mille tahansa suvereenille valtiolle. Suomikin suojeli markkinoitaan epäämällä äskettäin luvan Venäjän merikaapelilta. Venäjä on kuitenkin nyt syytä nostaa tikun nokkaan, sillä sen käyttämät keinot ovat härskeimmästä päästä.
Ulkomaiset yritykset pääsivät kiinni Venäjän Kaukoidän vesillä olevaan Sahalin-2:een 1990-luvulla. Taloudellisesti kuralla ollut Venäjä päästi rahapulassaan ulkomaisia yrityksiä markkinoilleen, yrityksille suotuisin ehdoin. Koska Sahalin-2:n käyttöönottokustannukset nousivat rajusti yli ennakoidun, alkoi näyttää siltä, ettei Venäjän valtionkassaan kilisisi sen vientituloista pitkään aikaan mitään.
Kuvio kääntyi päälaelleen vaivaisessa puolessa vuodessa. Siinä ajassa Venäjä pani kolme ulkomaista yritystä polvilleen tavalla, jota se varmasti kopioi tarvittaessa vastakin. Venäjä on surullisenkuuluisa tehottomasta byrokratiastaan, mutta nyt se toimi murhaavan tehokkaasti. Venäjän salainen ase jättiyritysten kesytyksessä oli luonnonvaraministeriön alainen ympäristövirasto RosPrirodNadzor ja etenkin sen varapäällikkö Oleg Mitvol.
Ympäristönsuojelu ei ollut Neuvostoliitossa eikä ole Venäjälläkään korkeassa kurssissa. Kun Gazprom ei saanut yritystrioa muutoin ymmärtämään yskää, ympäristönsuojelu nousi yhtäkkiä arvoon arvaamattomaan. Viranomaiset alkoivat antaa omilla toimillaan Gazpromille sivustatukea.
Mitvolin virasto uhkasi yrityksiä miljardien dollarien sakoilla ympäristötuhojen aiheuttamisesta. "Mitvol vaikutti Shelliin samalla tavalla kuin roistot vaikuttavat itsepäiseen katukauppiaaseen saadakseen hänet myymään bisneksensä halvalla", Julija Latynina kirjoitti äsken St. Petersburg Timesissä. Mitvol on miljonääri ja sittemmin Kremlin kiroihin joutuneen suurliikemies Boris Berezovskin entinen kumppani.
Mitvolin mukaan yritysrypäs olisi aiheuttanut Sahalinin alueella ympäristötuhoja lähes 30 miljardin euron edestä. Hän uhkasi nostaa yhtiötä vastaan oikeusjutun jokaisesta laittomasti kaadetusta puusta. Lokakuussa Mitvol lennätti Moskovasta toimittajia ja ympäristönsuojelijoita paikalle. "Teidän täytyy nähdä omin silmin, kuinka Shell tuhoaa luontoa", hän sanoi brittilehti Guardianin mukaan.
Joulukuun alussa Shelliltä peruutettiin jo annettuja vesilupia. Heti perään Venäjä palkkasi lontoolaisen huippujuristin Mark Stephensin valmistelemaan oikeusjuttua Shelliä vastaan. Stephens ei ole kuka tahansa lakimies. 1995 ympäristöjärjestö Greenpeace käytti häntä oikeusjutussa, jossa vastassa oli sattumoisin Shell. Kun yhtiö aikoi upottaa Pohjanmerellä olleen öljynporauslauttansa, Greenpeacen aktivistit miehittivät sen. Shell hävisi julkisuuspelin 6-0 ja toi lautan maihin purettavaksi.
Torstaihin 21. joulukuuta mennessä peli oli sitten pelattu, ja oli juhlapuheiden aika. "Venäjän energiasektori on liberalisoitu. Maailman kaikki suurimmat yhtiöt hyötyvät työstään Venäjällä", Putin hyrisi. Hän uskoi jalomielisesti, että Sahalin-2:n ympäristöongelmatkin ratkeavat. van der Veer sanoi kaikkien osapuolten olevan kiitollisia luonnonvaraministeriölle siitä, että se on auttanut "meitä etsiessämme oikeita tapoja ratkoa ongelmia".
Tällaista oli meno Venäjällä 2006, samana vuonna, kun se oli suurten teollisuusmaiden G8-ryhmän puheenjohtaja ja kun se pääsi maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Uusi vuosi, vanhat kujeet?
Kyösti Karvonen