Moni muistaa hyvin ajan, jolloin vuosien jälkeen kadulla toisiinsa törmänneet luokkatoverit kysyivät toisiltaan: "Mitä sinulle kuuluu? Joko sinulla on lapsia, montako? Ovatko olleet terveinä?"
Nyt se menee näin: "Hei, miten menee? Oletko tehnyt sijoituksia? Kuinka ne tuottavat?"
Lapset eivät ole enää lapsia, vaan sijoituksia. Lapset jaetaan yhä vuohiin ja lampaisiin, mutta eri periaatteella kuin ennen muinoin.
Kurittomien kakaroiden, kilttien tyttöjen ja poikien sijaan lapsi on joko huonosti tai hyvin tuottava.
Mutta mitä tehdä, jos sijoitus on kehnonpuoleinen?
Arvopapereista voi luopua, myydä ja panna vahingon kiertämään, mutta mitä tehdä tuolle kalliiksi tulevalle kakaralle, joka ei vastoin odotuksia olekaan sijoituksena hääppöinen?
Yllä olevaa tekstiä ei pidä ottaa todesta, mutta syytä huoleen saattaa olla. Viime viikolla pidetyn Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiön palaverista kertoneet uutiset hämmästyttivät ja suututtivatkin.
Onneksi, voi sanoa.
Kaikki on oikeastaan brittien syytä. Britanniassa on nimittäin hyvinvoinnin sijaan ryhdytty kehittämään ns. social investment state- ajattelua eli siellä on alettu kehitellä ajatusta investoinneista inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan, siis myös lapsiin.
Euroopan unioni on ottanut saman päämäärän. Jo muutama vuosi sitten valmistui raportti, jossa keskitytään lapsikeskeiseen sosiaalisen investoinnin strategiaan. Mikä ihme ihmisiä vaivaa! Voiko lapsesta huolehtimisellekin hakea taloudellisia perusteita?
Melkein näin parahti myös saatanallisista säkeistään tunnetun Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Christoffer Taxell samaisessa tilaisuudessa.
Paikalle kutsuttu brittiprofessori Ruth Lister kritisoi sijoitusajattelua, mutta kertoi ajattelumallin tuoneen parannuksia lapsen asemaan kotimaassaan. Hyvä niin, sillä professori uskoo brittien lunastavan helposti ehdokkuuden paikasta, jossa lapsen on kamalinta olla.
Ymmärrystä brittiohjelmalle tuli hiukan oudolta taholta: sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen mielestä sosiaalipolitiikassa on osattava antaa asioille myös taloudelliset perusteet.
Lapsiasiavaltuutettu Mari Kaisa Aula puolestaan uskoo, että lapset saavat talouspuheen avulla nykyistä paremmin näkyviin.
Ei kai taloudellisille mittareille voi ihan kaikessa antaa myöten? Lapsen hyvä on sitä, että hänen arjestaan pidetään huolta. Se on yhtä kuin puhtaus, ruoka, koti ja syli, johon voi silloin tällöin istahtaa.
Tuon tilaisuuden lopussa jäätiin ihmettelemään, miksi lapsilla menee niin huonosti, vaikka rahallisesti Suomessa on tuskin koskaan mennyt niin hyvin kuin nyt.
Aivan lyömättömästi sanoi Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski: tuntuu kuin leivän ja rakkauden balanssi on häiriintynyt.
Näinpä. Aloitetaan siitä ja hoidetaan homma kotiin.