Mikä merkitys on sillä, että pitää pään kylmänä tilanteessa, jossa murhe viiltää rintaa ja huolet pursuavat sisään ovista ja ikkunoista?
Sen voi kertoa Kärpät - sen seura- ja valmennusjohto sekä pelaajat.
Kun melkeinpä samassa ovenavauksessa sairastuvalla kiikutetaan viisi profiilipelaaja, joku voisi nostaa kädet pystyyn tai vähintään painaa paniikkinappulaa.
Kärpät istahti alas, mietti hetkisen ja teki johtopäätöksen, ettei kannata hosua. Epävarmoja ja tarkistamattomia pelaajia ei rahdattu väkipakolla sisään.
Kärpät antoi nuorille tilaa, näille entistä isompia ruutuja - ja jatkoi voittamista.
Päätös, joka voi viedä joukkueen kohti kultaisia kekkereitä.
Me kaikki tiedämme ainakin yhden joukkueen, joka ei pysynyt rauhallisena hädän hetkellä. Tämä joukkue painoi sitä kuuluisaa nappulaa, myi pelaajia, osti pelaajia, vaihtoi valmentajaakin. Ja mitä tapahtui? Peli ei parantunut yhtään, eikä sijoitus.
Tämä saman joukkueen omistaja tuhahteli vielä vuosi sitten, että 14 joukkueen liiga on liian laaja. Hän rummutti kymmenen joukkueen SM-liigaa, joka olisi hänen mielestään parempi, tiiviimpi, kilpailukykyisempi, tuottoisampi...
Niinpä.
Nyt tuo joukkue kuvaannollisesti keskittyy rantapallosarjaan, jossa ei ole tv-näkyvyyttä, kun ei ole otteluitakaan.
Kaikki tämä johtaa siihen, että tulos menee miljoona euroa miinukselle. Jääkiekko on kallis bisnes, jossa on omat riskinsä.
Kun et menesty kaukalossa, et myöskään tee taloudellista tulosta. Runkosarjan yleisömäärät kertovat suoraan, että yleisö aistii nopeasti suhdanteiden heilahtelut. Kun tuote ei ole kunnossa, kuluttuja keksii nopeasti jotain muuta tekemistä.
Myös Kärppien talousmiesten olisi syytä pohtia, miksi yleisömäärissä on tapahtunut parin viimeisen vuoden aikana notkahduksia. Osa selittyy sillä, että Oulun jäähallin katsomokapasiteetti on pienentynyt 2000-luvulla jopa tuhat paikkaa, koska ajan hengen mukaisesti isot markkinavoimat vaativat paikalle aitioita, kuppi-istuimia ja ylipäänsä lisää laadukkaita istumapaikkoja.
Ettei yleisö vain alkaisi olla liian kylläinen runkosarjan "perusotteluihin", joita mahtuu yhteen kauteen sellaiset 10-15 kappaletta.
Ei ainakaan Oulussa.
Eihän...?
SM-liigan joukkueista peräti yksitoista sai houkuteltua runkosarjassa kotihalliinsa enemmän yleisöä kuin talousoppineet olivat ennen kauden alkua budjetoineet. Tämä varmasti keventää liigan johdon huolia.
Ns. säälipleijarit eli sijoille 7-10 jääneiden joukkueiden keskinäiset mittelöt saavat synninpäästön. Takavuosina niitä on usein vähätelty ja kritisoitu hajuttomina, värittöminä ja mauttomina, mutta tämä kevät tuo raikastavan poikkeuksen.
Kuinka paljosta penkkiurheilijat olisivatkaan jääneet paitsi, mikäli Jokerien kohtalo olisi sinetöitynyt esimerkiksi jo ennen olympiataukoa?
Ja juuri nyt huomio kiinnittyy toisen jättiläisen TPS:n edesottamuksiin. Kuvio on Kärppien näkökulmasta selvä: jos TPS kaataa SaiPa:n kaksi kertaa, puolivälierien ottelupari on Kärpät-TPS.
Jos taas SaiPa jatkaa, Kärppien vastustaja on voittaja otteluparista JYP-Blues.
On vastustaja sitten mikä näistä kolmesta tahansa, jännitteitä ei kärppäsarjasta puutu. Siitä pitävät huolen herrat nimeltään Matti Alatalo, Kari Heikkilä ja Hannu Jortikka.
Mutta vain yksi näistä.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi