Kuink´ soljuu Sha­ke­spea­ren silosäe

Shakespearesta julkaistaan joka päivä kirja jossakin päin maailmaa - niin sanotaan. Bardia palvovat tahtovat itse kukin maalata miehestä oman muotokuvansa.

"Missähän Tuonelan porteilla tässä ollaan?!" huhuilee Oberon (Mikko Korsulainen) teatterin lavastamossa. Vieressä istuu vikkelä apuri Puck (Anneli Niskanen).
"Missähän Tuonelan porteilla tässä ollaan?!" huhuilee Oberon (Mikko Korsulainen) teatterin lavastamossa. Vieressä istuu vikkelä apuri Puck (Anneli Niskanen).
Kuva: Moilanen Jukka-Pekka

Pohjoismaiden kantaesitys komediasta Shakespeare Hollywoodissa on 14.10. Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Shakespearesta julkaistaan joka päivä kirja jossakin päin maailmaa - niin sanotaan.

Bardia palvovat tahtovat itse kukin maalata miehestä oman muotokuvansa.

Yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija Ken Ludwig ilmaisi Shakespeare-entusiasmiaan kirjoittamalla näytelmän Shakespeare Hollywoodissa. Komedia saa ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 14. lokakuuta.

Shakespeare on kuulu siitä, että hän kertoi uudestaan toisten tarinoita. Ludwig tekee Shakespearelle shakespearet: hän yhdistää Hollywoodin unelmatehtaan ja Shakespearen Kesäyön uni -näytelmän taikamaailman.

Ludwigin näytelmässä kohtaavat saksalaisohjaaja Max Reinhardt, elokuvatuottaja Jack Warner, elokuvien moraalin vartija ja sensori Will Hays, keijukaisten kuningas Oberon sekä hänen palvelijansa Puck.

"Missähän Tuonelan porteilla tässä ollaan?!" ihmettelee Oberon Hollywoodissa näyttelijä Mikko Korsulaisen suulla.



Suhteiden ABC-kirja


Shakespearen aikalaiskirjailija Samuel Pepys tuomitsi 1590-luvun lopulla hääjuhlaa varten kirjoitetun Kesäyön unen hölmöimmäksi pömpötykseksi mitä on ikinä kuullut ja turhanpäiväisimmäksi ja naurettavimmaksi näytelmäksi, jonka on eläessään nähnyt.

Eipä arvannut Pepys pilkkaavansa kestosuosikkia.

"Shakespearen henkilöissä on syvyyttä ja heidän suhteissaan useampia tasoja. Skaala ulottuu A:sta Ö:hön. Sitä kautta näytelmät pysyvät ajattomina, vaikka yhteiskunnat ja rakenteet ympärillä muuttuvat", kehuu Mikko Korsulainen keijukaisten kuninkaan arvovallalla.

"Ihmiset eivät muutu miksikään. Shakespearen kuvaamat tunteet - viha, vallanhalu, rakkaus, kosto - ovat aina ihmisessä. Siksi näytelmät ovat niin mestarillisia teoksia", pohtii maahiseksi ja tontuksi kuvatun Puckin roolissa nähtävä Anneli Niskanen.

Puck toimii Hollywoodissa ihan niin kuin Ateenan taikametsässä: sotkee parisuhteita. Oberon puolestaan yllättäen sotkeutuu itsekin ja ihastuu kuolevaiseen.

"Tässä versiossa Puck muuttuu ihmismäiseksi. Se sokaistuu Hollywood-elokuvanäyttelijöistä ja tahtoo olla tähti tähtien joukossa. Jos mahdollista, se varmaan kehittäisi silikonimuskelitkin. Puck ihannoi Hollywood-kliseetä", paljastaa Niskanen.

Ken Ludwig on varsin taitava naittaessaan Shakespearen näytelmän omaansa. Tavallaan Shakespeare kirjoitti idean itse näytelmänsä sisään.

"Häh, näytelmääkö? Kuuntelenpa tuota/ ja kenties näyttelenkin tarpeen tullen", sanoo oikea Puck.



Runojalka nilkuttaa


Shakespearen sointuvat runomuotoiset näytelmätekstit ovat tuottanut harmaita hiuksia kääntäjille.

Shakespeare kirjoittaa silosäettä eli viisipolvista jambia, jossa runojalka alkaa painottomalla tavulla.

Siksi suomentaja Paavo Cajander aloittaa säkeet vanhahtavalta kuulostavalla tavalla: Tuolt´ Indian vuorilt´, miss´ on Lysander, jok´ ei sua laisin lemmi.

Vierailija Mikko Kivisen ohjaamassa Oulun kaupunginteatterin esityksessä käytetään nimenomaan Cajanderia. Silosäe ei solju helposti oululaisten eikä Hollywood-näyttelijöiden suista.

"Silosäkeellä saadaan Ludwigin näytelmässä selkeä kontrasti tavalliseen näyttämöpuheeseen", selittää Mikko Korsulainen.

"Heti ymmärtää, että Oberon ja Puck ovat ihan toisesta maailmasta", jatkaa Anneli Niskanen.

Pönäkkyyttä ja pateettisuutta tulkintaan tarttui myös Max Reinhardtin Hollywoodissa vuonna 1935 oikeasti ohjaamasta Kesäyön uni -elokuvasta, jonka työryhmä katsoi viime keväänä.

"Elokuva oli tahattoman koominen ylinäyttelemisessään. Varastin siitä paljonkin Oberonin rooliin", Mikko Korsulainen tunnustaa.

"Runous kohottaa tekstin, ja kohottamisesta löytyy keveys ja huumori. Runous tuo rytmin komiikkaan", Niskanen luonnehtii.

Shakespeare-tutkija Jan Kott sanoo, että Puckilla on paholaisen äly.

Ilmoita asiavirheestä