Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti vie kansalaisia ja päättäjiä kivuliaiden ratkaisujen eteen.
Myönteistä raportissa on kuitenkin arvio, että tuhoisa kehitys voidaan pysäyttää. Itsestään se ei tapahdu.
Jos puheen määrä ratkaisisi ilmastonmuutoksen torjunnan, kamppailu olisi jo voitettu. Tulokset kasvihuonekaasujen vähennyksessä ovat kuitenkin tähän mennessä jääneet vaatimattomiksi. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua ei ole onnistuttu edelleenkään taittamaan.
Tilanteen oikaisu on jättimäinen haaste. Tämä tulee ilmi maanantaina julkaistussa hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportissa. Asiakirjan ytimenä on sen selvittäminen, mitä tapahtuu, jos maapallon keskilämpötila nousee puolitoista astetta tai enemmän.
Lukema liittyy kolmen vuoden takaisen Pariisin ilmastokokouksen loppuasiakirjaan. Allekirjoittajavaltiot sitoutuivat rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun alle kahteen asteeseen ja pyrkimään toimiin, joilla nousu jäisi alle 1,5 asteen.
Raportti kaataa poliitikkojen ja kansalaisten eteen järisyttävän tilannekuvan. Nyt ollaan uralla, joka on johtamassa kolmen asteen lämpötilan nousuun vuosisadan loppuun mennessä, mutta esimerkiksi maapallon pohjoisilla alueilla vielä paljon yli tämän.
Kaksi astetta tuo jo niin rajuja uhkakuvia esimerkiksi maanviljelyyn, kalastukseen, merien tilaan ja muuhun ekosysteemiin, että IPCC:n mukaan on ehdottomasti rajattava nousu puoleentoista asteeseen.
Tarvittavia toimia on nostettu jo esiin lukuisia, ja uusia keinoja tuodaan jatkuvasti keskusteluun. Se on tietysti erinomaista. Ylipäätään huomionarvoista IPCC:n viestissä on, että vaarallinen muutos on vielä saatavissa hallintaan.
Tie ei kuitenkaan ole helppo, ei kansalaisille eikä päätöksentekijöille. Keinojen luonteesta ilmastopaneeli käyttää muun muassa sanoja, ”pikainen”, ”kauaskantoinen” ja ”ennennäkemätön”.
Kun nämä sanat muutetaan päätöksiksi, poliitikkojen päitä ei silitellä. Tulevina vuosina päättäjien rohkeutta ja vastuuntuntoa mitataan aivan uudella tavalla.
Iso haaste on saada yleinen mielipide globaalisti hyväksymään kovatkin toimet ilmaston hyväksi. Ilman kansalaisten omaa valistuneisuutta ja valmiutta päätösten teko on äärimmäisen vaikeaa.
Suomessa tuli jo maanantaina eri kanavissa vastaan tuttu ajatus, jonka mukaan Suomi ei pysty kehitystä kääntämään, mitä ikinä täällä päätämmekään. Ei toki yksin pystykään. Mutta jo yhdessä EU:n kanssa pystyy, eikä esimerkin voimaakaan pidä vähätellä. Pystyyhän Suomi näyttämään mallia myös koulutuksessa.
Meilläkin kyse on muun muassa vähäpäästöisen ja päästöttömän energian suosimisesta verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin, liikennepolitiikassa esimerkiksi sähköautojen ja joukkoliikenteen tukemisesta ja vaikkapa ilmastoystävällisestä yhdyskuntasuunnittelusta.
Suomessa ilmasto toivottavasti nousee keskeiseksi eduskuntavaaliteemaksi ensi keväänä. Suomalaisten ilmastojalanjälki on nyt raskas. Niinpä puolueilta ja ehdokkailta pitää edellyttää konkreettisia esityksiä siitä, miten paremmin kannamme maapallon laajuista yhteistä vastuuta.