Kuin tuttu tv:stä

NuortenkirjaCarol Gorman: Reilu peli, Jerry.Suomennos Arja Kantele.WSOY.

Carol Gorman: Reilu peli, Jerry. Suomennos Arja Kantele. WSOY.

Nörttipoika Jerry tuli suomalaisillekin lukijoille tutuksi parin vuoden takaisessa Jerry, hurmaava hikke -kirjassa. Jo tuolloin ihmettelin sitä, miksi suomalainen kustantaja ei halunnut puhua nörtistä tai pinkosta, jotka ovat yleisempiä nimityksiä tietokoneneroille, joiden suurimmat idolit ovat Albert Einstein ja Stephen Hawkins ja kenties joku Linus Torvalds.

Hikke-nimitys ei solahda arkikielenkäyttöön. Se tunnetaan ilmeisesti Bulevardin tienoilla, mutta lieneekö jälleen kerran unohtunut, että Suomi jatkuu Mannerheimintien päätyttyäkin.

Ei siinä mitään että nuortenkirjan kautta yritetään lanseerata uusia termejä niitä auliisti viljelevän nuorison suihin. Mutta eikö voisi keksiä vähemmän tyhmiä. Hikke-termi suorastaan haiskahtaa aikuisten keksimältä, anteeksi vaan.

Gormanin teoksen alkuperäinen nimi Dork on the run alleviivaa juonessa sitä, että nörtin on oltava aina varppeillaan. Käännöksellä Reilu peli, Jerry on haluttu korostaa sitä, että kiusatun ei sovi käyttää samoja aseita kuin kiusaajien, vaikka se olisikin mahdollista. Nykytopeliaanista WSOY:ltä, siis.

Silti: miksi käännöksessä ei olisi voitu puhua dorkasta. Se ymmärretään Hangosta Ivaloon.

Toiseksi: Miksikähän Jerryn tarina on kuin katselisi sunnuntai-iltapäivänä amerikkalaista nuortensarjaa mainosrahoitteiselta tv-kanavalta? Gormanin kuvaama maailma on helposti pureskeltavaa, siloteltua, mutta toki värikästä koulu- ja kotikuvausta.

Selkeät kohtaukset ja reipas replikointi antavat tunnun kuin lukisi nuortenkirjan sijasta yhdysvaltalaisten kouluviranomaisten - niiden jotka kielsivät Salingerin Siepparin ruispellosta ja paljon viattomampiakin kirjoja - masinoiman elokuvan käsikirjoitusta. Ihme jos tästä tarinasta ei rainaa tehdä!

Ei silti, ihan irti todellisista kouluikäisten ongelmista kirjassa ei olla. Gorman kertoo sujuvasti tutun tarinan siitä, mistä kaveruudessa todella pitäisi olla kyse.

Kirjan ansio on siinä, että sankari on poikkeuksellinen, ei kaunis ja rohkea vaan se, jonka pää ui pöntössä läpi yläasteen.

Ilmoita asiavirheestä