Sonera-sotku helpottaa keskustan uuden puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen tehtävää. Hänen ei tarvitse ainakaan keksimällä keksiä aiheita, joilla voi tehdä pesäeroa hallitukseen.
Jäätteenmäen pitäisi rakentaa uutena puheenjohtajana keskustalle uskottava oppositiopolitiikka eduskuntavaaleihin mennessä. Tehtävä on vaikea ja aikaa niukasti. Vaaleihin on enää seitsemisen kuukautta. Keskusta ei voita vaaleja pelkällä aluepoliittisella kritiikillä tai vastustamalla sairausvakuutusmaksun korotusta.
Jäätteenmäkin sai yllättäen epäsuoraa vetoapua itseltään Paavo Lipposen hallitukselta, kun Sonera päätti viime viikolla kirjata tappioikseen 3,9 miljardia euroa Saksan umts-seikkailuistaan. Soneran tappiot ovat hallituksen kannalta hyvin kiusallinen asia. Valtio on syyllistynyt Soneran pääomistajana vakavaan virheeseen: se laiminlöi omistajaohjauksen, kun se ei ottanut - ainakaan muodollisesti - osaa Soneran riskisijoituksiin Saksassa.
Tilanne olisi vieläkin pahempi, jos hallitus tai sen talouspoliittinen ministerivaliokunta olisi antanut siunauksensa Soneran johdon käsittämättömän suurille riskisijoituksille. Siinä tapauksessa edessä olisi todennäköisesti oikeusjuttu. Nyt hallitus joutunee vastaamaan ainoastaan poliittisesti siitä, mitä se on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Jäätteenmäki on tarttunut hanakasti Soneraan ja antanut hallituksen kuulla kunniansa. Sonera on kuin taivaan lahja hänelle. Hänen ei tarvitse vääntää näennäisongelmaa rautalangasta. Riittää, kun keskusta lämmittää Soneraa poliittisesti. Jäätteenmäen ensiesiintyminen puheenjohtajana keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa Tampereella antoi esimakua siitä, mitä on odotettavissa. Keskusta näyttää tekevän kaikkensa pitääkseen Soneraa mahdollisimman pitkään kuumana. Keskusta aikoo puida Sonera-sotkun perin pohjin läpi eduskunnassa.
Jäätteenmäki ehti ottaa jo ennen Soneraa tulilinjalleen hallituksen työllisyyspolitiikan ja työttömyyden. Työttömyydestä näyttääkin muodostuvan keskustan oppositiopolitiikan uusi kulmakivi perinteisten alue-, maatalous- ja veropolitiikan rinnalle. Puolue voi kritisoida jo suhteellisen turvallisin mielin Lipposen hallitusta työttömyydestä. Työttömyys räjähti puoleen miljoonaan Esko Ahon porvarihallituksen aikana, mutta vastuuta yli kymmenen vuotta jatkuneesta suurtyöttömyydestä ei voi enää kaataa Ahon niskaan. Lipposen ensimmäinen hallitus aikoi puolittaa työttömyyden, mutta siihen ei kykene Lipposen kakkoshallituskaan. Kahdeksan vuoden urakan tulos on heikko.
Jäättenmäen oppositiopolitiikasta on muutaman puheen jälkeen vielä turha tehdä pitkälle meneviä päätelmiä. Hän rakentaa joka tapauksessa odotetusti keskustalle omaa oppositioprofiilia myös sukupuoleensa liittyvien kysymysten varassa. Yksi merkki siitä on kritiikki, jota Jäätteenmäki on suunnannut miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin. Teema ei ole ollut erityisesti esillä ennen keskustajohtajien puheissa; nyt se on. Jäätteenmäen palkkapuheiden osoite on selvä: hän pyrkii vetoamaan liikkuviin naisäänestäjiin.
Jäätteenmäen ja eduskuntaryhmän johtajan Mauri Pekkarisen kriikissä on ollut ainakin viime päivinä terävä kärki. Keskustajohto ei aristele käydä hallituksen kimppuun. Tämä voi viitata vain yhteen asiaan: siihen, ettei Jäätteenmäki usko pehmoilun ja myötäilyn vievän keskustaa hallitukseen. Hän katsoo tarvitsevansa kunnon vaalivoiton ja rakentaa edellytyksiä sille tiukalla oppositiopolitiikalla ja nopeilla sanallisilla iskuilla.