Joskus tarvitaan 25 asteen pakkanen ja järeä punk-asenne kantamaan totuuden sanoja.
Venäläinen performanssiryhmä Pussy Riot sanoi jouluaatonaattona Siperiassa ääneen sen mistä moni muu vankeudesta armahdettu on Venäjällä vaiennut.
Presidentti Vladimir Putinin hallinto on pystyttämässä poliittisen suvaitsevaisuuden Potemkinin kulissia Sotšin olympialaisten vuoksi.
Kulissilla peitellään vankileirien saaristo, jollainen maahan on jälleen kerran luotu.
Krasnojarskin vankilan edessä Pussy Riotin jäsen Nadeda Tolokonnikova piti armahdustaan täysin naurettavana pr-temppuna. Toinen ryhmän vapautetuista, Maria Aljohina, kertoi että olisi mielellään kieltäytynyt Putinin tarjoamasta hyvän tahdon eleestä, jos olisi pystynyt.
Duuma ja Putin ovat yllättäen armahtaneet niin Greenpeacen öljynporauslautan valtaajat ja Mihail Hodorkovskin kuin monia tuntemattomampia poliittisia ja muita vankeja.
Mikäli Putin kykenisi mahtikäskyllä palauttamaan ihmisiä tuonpuoleisesta, niin vankilaviranomaiset parhaillaan pyytäisivät tutkintavankeudessa pahoinpitelyyn vuonna 2009 menehtynyttä asianajajaa Sergei Magnitskia pakkaamaan hammasharjansa ja lähtemään nauttimaan vapaudesta.
Tolokonnikovan mielestä on selvä, että Venäjä haluaa kohentaa julkista kuvaansa ennen helmikuisia Sotšin olympialaisia. Jynssäys on jopa hysteeristä, kun Putinin kannatuslukemat Venäjällä ovat laskusuunnassa ja maan kansainvälinen maine kärsinyt muun muassa syrjivien homolakien takia.
Joukkoarmahdus on kätevä ja näyttävä keino kiillottaa mielikuvaa ilman että mikään lopulta muuttuu. Yksinvaltaisissa maissa sellaista harjoitetaan, kun tarve vaatii. Ilmapiiri palautuu Venäjällä entiselleen kun tuli Sotšin kisojen tornissa sammuu.
Armahdus on yksilön kannalta mukava, mutta ei välttämättä lopullinen. Merkintä rikosrekisterissä on ja pysyy, olipa se aiheellinen tai ei. Viranomaiset voivat palata siihen seuraavan pidätyksen yhteydessä.
Eikä vapaaksi pääsy tarkoita, että olisi juridisesti saanut vapauttavan tuomion. Viimeistään armahdettuna syytetty myöntää syyllisyytensä. Näin on käynyt myös Tolokonnikovan johtamalle performanssiporukalle.
Pussy Riot sai vankeustuomion aivan jonninjoutavan tempauksen tähden.
Muistin virkistykseksi: viiden esiintyjän Riot tuomittiin elokuussa 2012 kahden vuoden vankeuteen, kun he arvostelivat kirkon ja vallanpitäjien liian likeisiä suhteita.
Ryhmä esiintyi moskovalaisessa kirkossa, jossa se pyysi Neitsyt Mariaa vapauttamaan Venäjän Putinin kaltaisista yksinvaltiaista.
Missä tahansa muussa sivistysvaltiossa amatöörimäisen kömpelö tanssiesitys olisi jäänyt pienen piirin purkaukseksi, satiiriseksi vallan kritiikiksi. Mutta ei Venäjällä, josta on tullut neukkuherkkä arvostelulle.
Poliisi alkoi tutkia tapausta ja jäljittää punkneitosia, jolloin siitä kehkeytyi merkitystään suurempi kansainvälinen mediatapaus. Tuomioistuimen langettama pitkä vankeus vielä alleviivasi oikeuskäytännön eriskummallisuutta.
Jokainen maa kirjoittaa omat lakinsa, mutta vertailua tulee tehtyä. Harvassa länsimaassa saa linnaa, vaikka kuinka kirkossa tanssisi. Paheksuntaa ehkä.
Armon saanut Tolokonnikova vaati kovassa pakkasessa, että oikeusvaltioiden pitää boikotoida Sotšin olympialaisia.
Putinin silmänkääntöön ei saisi uskoa.
Moni valtiojohtaja aikoo jättää talvikisat käymättä. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti François Hollande eivät paikalle saavu.
Putinille vaikutusvaltaisten vieraiden poisjäännin on täytynyt olla pienen oravan kokoinen pettymys. Kremlissä on hattua poljettu.
Entä jos Tolokonnikovan ajatuksen kääntäisi toisin päin? Olympiakomitea antaisi Venäjän järjestää olympiakisat joka vuosi, jolloin maan kaikki poliittiset vangit hiljalleen vapautuisivat.