Oulun valtuusto tekee maanantaina kaksi kauaskantoista päätöstä. Toinen koskee maanalaista pysäköintiluolaa ja toinen Oulun Energian omistusmuotoa. Valtuusto menee kuitenkin tärkeään kokoukseensa kuin arpajaisiin. Kukaan ei tiedä, mitä hatusta nousee.
Oulun päättäjien jahkailu kallioparkiksi kutsutun maanalaisen pysäköintipaikan osalta on nyt ohi. Valtuuston on määrä päättää vihdoinkin huomenna, jatketaanko kaupungin ydinkeskustan alle sijoitettavan suuren kallioluolan hankesuunnittelua. Luolaan sijoitettaisiin pysäköintitilat ja monia muita toimintoja, muun muassa valtuuston kriisiaikojen kokoustilat. Samaisen kokouksen asialistalle on siirtynyt pöydällepanon jälkeen myös toinen iäisyysasia, Oulun Energian yhtiöittäminen.
Kallioparkki on näistä kahdesta asiasta mittasuhteiltaan ja merkitykseltään ylivoimainen. Jos luola kaivetaan, siitä tulee ikuinen. Maanalainen pysäköinti vaikuttaisi Oulun keskustan ilmeeseen ja elinvoimaisuuteen radikaalisti. Valtuusto on siis tekemässä ratkaisua, jossa sen pitäisi kyetä suuntaamaan katseensa vuosikymmenien päähän mutta jossa siihen kohdistuu kova paine tämän päivän asetelmista.
Kyse on pelkistetysti siitä, pysyykö Oulun keskusta elävänä, virkeänä ja vetovoimaisena vai annetaanko sen näivettyä pikkuhiljaa. Kallioparkki johtaa autottomaan ja katettuun ydinkeskustaan, jossa voisi liikkua jopa talvellakin pikkutakkisillaan. Toinen vaihtoehto on nykyisenlainen autojen ja jalankulkijoiden sekasikiö, jossa kummatkin tappelevat samasta elintilasta ja jossa joudutaan tekemään huonoja kompromisseja kummankin ryhmän kannalta.
Kasvavan kaupungin on pakko tehdä valinta. Jos keskustaa kehitetään ilman maanalaista pysäköintiä, se häviää taistelun lähiöiden market-alueille. Ihmiset osaavat valita. Miksi he lähtisivät keskustaan, mikäli sinne on vaivalloista mennä ja mikäli autot pitää jättää kauaksi niistä paikoista, joihin he haluavat mennä. Keskusta näivettyy ilman rohkeita panostuksia ja uutta otetta.
Oulun Energian omistusmuodolla ei ole välitöntä vaikutusta kaupunkilaisten elämään. Asia on tärkeä yritykselle itselleen, koska omistusmuoto vaikuttaa sen kykyyn toimia. Sitä kautta asia kiertyy myös kaupunkilaisiin. Mitä paremmin Oulun Energia pystyy toimimaan ja pärjää kiristyvässä kilpailussa, sitä enemmän hekin saavat siitä hyötyä.
Tässä mielessä myös Oulun Energiaa koskeva päätös on tärkeä tulevaisuuden linjaratkaisu. Keskustelu omistusmuodosta on kuitenkin jumiutunut täysin epäolennaiseen asiaan, kaupunkilaisten rooliin yhtiön omistajina. Oulun Energia säilyy yhtiönäkin tiukasti kaupungin hallussa.
On hämmentävää, että valtuusto kokoontuu tekemään kahta tärkeää ratkaisua sekavissa tunnelmissa. Kukaan ei pysty sanomaan etukäteen, mitä se päättää. Miten se on mahdollista? Mitä valtuutetut ovat oikein tehneet pitkän valmisteluvaiheen aikana, kun valtuustoryhmät eivät ole pystyneet muodostamaan yhdenmukaista kantaa kallioparkkiin tai edes Oulun Energian omistukseen.
Oulu on suuri kaupunki, jossa tärkeät asiat pitää valmistella niin hyvin, etteivät ahtaat pienryhmäintressit, päivän tunnelmat ja muut satunnaiset tekijät tai edes lähestyvä kunnallisvaalivuosi vaikuta lopputulokseen. Jos ryhmät hajoavat äänestyksessä kuin varpusparvet, voi kysyä, ovatko valtuutetut tehtäviensä tasalla. Kallioparkin tai Oulun Energian omistusmuodon kaltaisia suuria linjaratkaisuja ei tehdä hatusta vetäisemällä. Valtuustoryhmiltä on lupa odottaa harkittuja, tulevaisuuteen suuntautuvia linjaratkaisuja.
Valtuuston kokous kiinnosti, kun se käsitteli yli vuosi sitten kallioparkkia ja kansanäänestystä Oulun Energiasta.